Päihdetaustaisten isien ja heidän lastensa vuorovaikutussuhteen tukeminen ja isyyden vahvistaminen

Abstract

Opinnäytetyö on toiminnallisesti toteutettu yhteistyössä Erityisesti Isä -projektin kanssa. Työn tavoitteet pohjautuvat Erityisesti Isä -projektin tavoitteiden mukaisesti. Päätavoitteeksi asetettiin isien ja lasten väli-sen vuorovaikutuksen tukeminen. Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Opin-näytetyö prosessi alkoi huhtikuussa 2014 ja se saatettiin päätökseen huhtikuussa 2015. Kohderyhmänä opinnäytetyössä toimivat päihdetaustaiset isät sekä heidän lapsensa. Kokonaisuudessa opinnäytetyön toiminnallinen osuus koostui neljästä järjestetystä toimintakerrasta isille ja heidän lapsil-leen sekä kuudesta teemahaastatteluista. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastatteluiden sekä toimintakertojen osallistuvan havainnoinnin avulla. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui isyyden määrittelemisestä sekä isän ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen merkityksen kartoittamisesta. Lisäksi opinnäytetyössä on syvennytty siihen, miten päihteet vaikuttavat isyyteen, ja miten vanhemman päihdeongelma vaikuttaa lapsiin. Toimintakerrat järjestettiin marras- ja joulukuussa 2014. Toimintakerroille ilmoittautui kolme isää ja viisi lasta. Ryhmä kokoontui kerran viikossa yhden kuukauden ajan. Jokaiselle toimintakerralle suunniteltiin oma teemansa ja ohjelmarunkonsa. Toiminta oli suunniteltu siten, että opinnäytetyön tekijät pystyivät havainnoimaan osallistujien toimintaa ennalta suunnitellun havainnointirungon mukaisesti. Puolistrukturoituja haastatteluita eli teemahaastatteluita järjestettiin yhteensä kuusi. Testihaastattelu järjestettiin marraskuussa 2014 ja loput viisi tammikuussa 2015. Kaikki haastateltavat olivat päihdetaus-taisia isiä. Haastatteluissa käsiteltiin haastateltavien kokemuksia ja mielipiteitä isyydestä sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla. Opinnäytetyöstä saaduista tuloksista on todettava, että päihdetaustaisten isien ja heidän lastensa välisen vuorovaikutuksen tukeminen ja isyyden vahvistaminen on sekä isille että lapsille todella hyödyllistä ja voimaannuttavaa. Toimintakerrat olivat kaikille osallistujille mieluisia. Tähän vaikutti toimintakertojen ohjelma sekä jo se, että toimintakerrat tarjosivat isille ja heidän lapsilleen enemmän yhteistä aikaa keske-nään. Järjestetty toiminta oli sellaista, joka tuki isän ja lapsen välistä vuorovaikutusta sekä myös kahden kesken vietetty aika vahvistaa isyyttä. Haastatteluista käy myös ilmi isyyden merkitys voimavarana, jota päihdekuntoutuksessa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän.

This thesis is an action-based development project in co-operation with the Erityisesti Isä (Especially Dad) project. The objectives of the thesis are based on the objectives of the project. The main objective is to support the interaction between fathers and their children. The research method used is qualitative and the research process started in April 2014 and finished in April 2015. The target group in this thesis were fathers with past drug abuse or addiction, and their children. The functional part of the thesis included six theme interviews and four organized activity meetings for the fathers and their children. The research material was collected through theme interviews and observa-tion of the activity meetings. The theoretical framework of the thesis comprises definitions of fatherhood and investigation of the significance of interaction between fathers and their children. Furthermore, this thesis focuses on the effects of drugs on fatherhood and the impact of a parent’s drug abuse on children. The action meetings were organised in November and December 2014 and there were three fathers and five children taking part in them. The group met once in a week for one month. Each meeting had its own theme and a plan of action drawn beforehand. The activities were planned so that the participants’ actions could be observed in accordance to a pre-prepared observation frame. In total, there were six half structured interviews. A test interview took place in November 2014 and the remaining five in January 2015. All of the interviewees were fathers who had a past of abusing alcohol or drugs. The interviews focused on their experiences and opinions of fatherhood both in general and on personal levels. In conclusion, it is obvious that supporting interaction between fathers and their children is very benefi-cial and empowering. The action meetings were pleasant for all the participants. This was due to the activities, but also because the action meetings allowed the fathers and their children to spend more time together. Fatherhood is definitely a resource that should be used more in substance abuse rehabilitation.