Väkivalta ei kuulu ihmissuhteisiin : tietoa ja tukea yläkoululaisille

Abstract

Lähisuhdeväkivalta mielletään yleensä parisuhteissa tapahtuvaksi väkivallaksi, joko fyysiseksi tai henkiseksi. Erityisesti henkisen väkivallan tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia lähisuhdeväkivallan muotoja esiintyy sekä mitä niistä voidaan yläkouluikäisille kertoa. Työn tavoitteena oli lisätä yläkoululaisten tietoutta väkivallan muodoista ja avun hankkimisesta väkivaltaa kohdatessa. Toimeksiantajana oli varsinaissuomalainen yläkoulu ja toteuttamistapana oli toiminnallinen opinnäytetyö. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Millaisia väkivallan muotoja esiintyy lähisuhteissa? Millaista tietoa voidaan lähisuhdeväkivallan eri muodoista ja apuun hakeutumisesta jakaa yläkoululaisille ja heidän vanhemmilleen?

Tietoperustassa avattiin integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla lähisuhteen määritelmä sekä fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Teorialähtöisen analyysin aineistoksi valittiin 2020-luvun tutkimusaineistoa ja tilastotietoa. Lisäksi harkinnanvaraisesti valittiin kokemusasiantuntijoiden kertomuksia koetusta lähisuhdeväkivallasta. Kehittämistehtävänä oli laatia informatiivinen ohjaustuokio yläkoululaisille. Tuokioiden suunnittelussa hyödynnettiin tietoperustan lisäksi kansainvälisen tutkimustyön laatimaa henkisen väkivallan tunnistamislomaketta. Koulun oppilaat osallistuivat tuokioiden toteuttamiseen sanapilvikyselyllä, johon vastattiin anonyymisti ennen ohjauspäivää.

Ohjaustuokiot toteutettiin yhden koulupäivän aikana, lasten oikeuksien viikolla, vuosiluokittain. Noin puolen tunnin mittaisissa tuokioissa esiteltiin suullisesti, mitä lähisuhteella tarkoitetaan ja millaisia lähisuhdeväkivallan muotoja tunnetaan. Lisäksi lähisuhdeväkivaltaa kuvailtiin runsain, yläkouluikäisten arkielämään soveltuvin esimerkein. Kokonaisuus sisälsi ryhmänohjausmuotoista keskustelua sekä tallennettavaa materiaalia erilaisista tukimuodoista ja niiden tarjoajista. Hieman muunneltu ohjaustuokio järjestettiin koulun vanhempainillassa. Siinä väkivallan esimerkkejä kuvattiin vähemmän ja tilastotietoa enemmän. Myös vuosiluokkien opettajat osallistuivat ohjaustuokioihin. Opettajilta saadun suullisen palautteen perusteella ohjaustuokiot onnistuivat erinomaisesti. Kiitosta sai erityisesti asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä sekä rauhallisena ja luotettavana kuvailtu esittämistapa. Opettajat kertoivat itsekin oppineensa uutta ja kokivat ohjaustuokiot hyödyllisinä sekä nuoren että opettajan näkökulmasta.

Lähisuhdeväkivallan tunnistamista tukevaa ohjausta ja informaatiota on syytä antaa osana ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Koulu yhdessä perheen kasvatuskumppanina toimii erinomaisena ympäristönä lähisuhdeväkivallasta puhumiseen. Tässä työssä käsiteltiin lähisuhdeväkivaltaa sukupuolineutraalisti. Jatkossa olisi syytä tutkia, miten lähisuhdeväkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä erityisesti sukupuoliin kohdistetun tiedonannon kautta.