Työhyvinvointi - millaisia palveluja tulisi kehittää, jotta teollisuuden suorittavan tahon työntekijät niistä kiinnostuisivat

Abstract

Teollisuuden suorittavan tason työntekijöiden työhyvinvointipalvelujen käyttö on vähäistä, vaikka työpahoinvointi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia ja heikentää tuottavuutta. Tavoitteena oli selvittää, millaiset työhyvinvointipalvelut voisivat vastata näiden työntekijöiden tarpeisiin ja lisätä osallistumista. Kehittämistyön lähtökohtana oli tuottaa autenttista tietoa kohderyhmästä palvelumuotoilun tarpeisiin. Tutkimus toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jossa yhdistettiin teoreettinen viitekehys, kysely ja osallistava työpaja. Kyselyllä kartoitettiin työntekijöiden näkemyksiä, motivaatiotekijöitä ja esteitä työhyvinvointipalveluihin osallistumiselle. Työpajassa kehitettiin ratkaisuja yhdessä työntekijöiden kanssa. Teoreettisina lähtökohtina hyödynnettiin sisäisen motivaation teoriaa ja sensemaking-näkökulmaa, jotka korostavat merkityksellisyyden ja yhteisen ymmärryksen luomista. Tulokset osoittivat, että työntekijät arvostavat ammatillista kehittymistä, johtajuuden ja vuorovaikutuksen parantamista, palautumisen tukemista sekä yhteisöllisyyden vahvistamista. Työn organisoinnin sujuvuus ja tiedonkulku nousivat keskeisiksi tekijöiksi. Konkreettisina ratkaisuina ehdotettiin viikkopalaverimallia, mentorointia, työnkiertoa ja palautumista tukevia käytäntöjä. Työhyvinvoinnin kehittämisen esteenä havaittiin ra-kenteiden puute ja psykologisen turvallisuuden heikkous. Johtopäätöksenä todettiin, että työhyvinvoinnin edistäminen teollisuudessa edellyttää osallistavia ja toiminnallisia menetelmiä, jotka integroituvat arkeen. Pelillisyys nousi lupaavaksi keinoksi herättää kiinnostusta ja lisätä motivaatiota, erityisesti niillä työntekijöillä, jotka eivät muuten osallistu työhyvinvointipalveluihin. Jatkotutkimuksessa tulisi selvittää, millaiset pelilliset ratkaisut soveltuvat parhaiten teollisuuden kontekstiin.