Toivon merkitys Vanajan vankilan perheosastolla työntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä työntekijät antavat toivolle Vankilan perheosaston työskentelyssä. Tavoitteena oli myös saada selville, millaiset tekijät lisäävät toivoa, mitkä heikentävät sitä ja miten sitä luodaan perheosaston asiakkaiden kanssa yhteistyössä.

Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin työntekijöiden ryhmäteemahaastattelua ja aineisto analysointiin sisällönanalyysilla aineistolähtöisesti eli induktiivisesti. Haastatteluja tehtiin kaksi. Työn teoreettiset lähtökohdat olivat toivo ja sen eri merkitykset, toipumisorientaatio ja vankilan sosiaali -ja perhetyö.

Tulokset osoittivat, että toivolla on iso merkitys Vanajan vankilan perheosaston arjessa. Toivoa kuvailtiin uskona tulevaan ja perusvoimavarana. Toivon merkitys liittyy toimijuuden vahvistamiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä osallisuuden kokemukseen. Tuloksista tuli ilmi, että toivo on prosessi eikä vain tunne. Tulosten perusteella tärkeäksi tekijäksi muodostui asiakkaan ja työntekijän välinen suhde, kun puhutaan toivoa lisäävistä ja tai vähentävistä tekijöistä. Toivon luomiseen vaikuttavat keinot edellyttävät aktiivista toimintaa ja työskentelyä sekä asiakkaalta että työntekijältä.

Johtopäätöksinä todettiin, että toivo on aktiivinen voima, joka syntyy voimavarakeskeisestä työskentelystä. Se on vuorovaikutteinen prosessi asiakkaan ja työntekijän välillä. Asiakkaan toimijuuden vahvistaminen ja sosiaaliset suhteet vahvistavat osallisuutta ja toivoa, mikä on vankilassa olevien äitien kannalta erittäin tärkeä asia. Osallisuuden vahvistaminen vaikuttaa myös vankilasta vapautumiseen jälkeiseen elämään ja lisää motivaatiota rikoksettomaan elämään vankilan jälkeen.

The purpose of the thesis was to find out what kind of meaning the employees give to hope in the Vanaja Prison family unit work. The aim was also to find out what kind of factors increase hope, what weakens it and how it is created in cooperation with the clients of the family unit.

The work was conducted as a qualitative survey. The research method used was a group interview of the employees and the material was analysed with content analysis.

The results reveales that hope plays a big role in the everyday life of the family unit of Vanaja Prison. Hope was described as a belief in the future and as a basic resource. The importance of hope is linked to the strengthening of agency of clients, social relationships, and the clients inclusion. Based on the results, the relationship between the client and the employee became an important factor when talking about factors that increase hope and or decrease hope.

The conclusion was that hope is an active force that arises from resource-centered work. It is an interactive process between the client and the employee. Strengthening the client's agency and social relationships reinforces inclusion and hope, which is very important for family members in prison.