Varsinaissuomalaisten perhehoitajien näkemyksiä työssä jaksamisesta

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin varsinaissuomalaisten lastensuojelun perhehoitajien näkemyksiä työssä jaksamisesta sekä siihen vaikuttavia myönteisiä ja kielteisiä tekijöitä. Työ toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä Varsinais-Suomen sijaisperheet SILAVA ry:n kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa perhehoitajien kokemuksista, jotta hyvinvointialueet, palveluntuottajat ja kolmannen sektorin toimijat voivat kehittää perhehoitajille tarjottavia tukimuotoja entistä tarkoituksenmukaisemmiksi, sekä auttaa perhehoitajia tunnistamaan ja hyödyntämään tarjolla olevia tukipalveluja.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys käsittelee perhehoitoa lastensuojelun sijaishuollon muotona, perhehoitajaksi ryhtymistä, perhehoitajan valmiuksia, perhehoitolain keskeistä sisältöä ja perhehoitajien tukimuotoja. Lisäksi tarkastellaan työssä jaksamista sekä yleisesti, että perhehoitajan työn näkökulmasta.

Tutkimus toteutettiin määrällisellä tutkimusotteella verkkokyselynä, jossa oli myös laadullisia piirteitä avoimien kysymysten muodossa. Kyselyyn vastasi 66 perhehoitajaa. Aineistoa tarkasteltiin kuvailevin keinoin, ja havainnollistettiin taulukoilla.

Tulosten perusteella perhehoitajien työssä jaksamista kuormittavat erityisesti sijoitettujen lasten haasteet, yhteistyö lapsen läheisverkoston ja viranomaisten kanssa sekä epävarmuus perhehoitajuuden jatkuvuudesta. Jaksamattomuuden yleisimpiä seurauksia olivat stressi, unettomuus ja psyykkinen kuormittuneisuus. Työssä jaksamista tukevista tekijöistä merkittävimmiksi nousivat vapaapäivien pitäminen, työnohjaus ja vertaistuki. Useat perhehoitajat kokivat, ettei nykyinen tukijärjestelmä vastaa riittävästi työn vaativuutta, ja hyvinvointialueiden säästöleikkausten nähtiin heikentäneen jaksamista erityisesti tukipalveluiden saatavuuden osalta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta perhehoitajien jaksamisen edellyttävän yksilöllisempiä, joustavampia ja paremmin saavutettavia tukimuotoja sekä perhehoitajien työn arvostuksen vahvistamista niin heidän, kuin myös sijoitettujen lasten edun toteutumisen vuoksi.