Ostrakismin ansa : sosiaalisen ulos sulkemisen kohdistuminen, kasautuminen ja haittojen ehkäisy

Abstract

Ostracism is social exclusion, which has evolved in social animals to protect the group from burdening individuals. Ostracism can cause the subject to feel that life is threatened and, if prolonged, the psychological effects of ostracism are severe. The experience of ostracism tends to accumulate more for those who has experienced it before, which makes the phenomenon challenging, not only for the individual but also on a societal level because it increases marginalization.

The purpose was to outline the relationship between several factors in the formation of ostracism through an integrative literature review. This work examines the relevance of prosociality, antisociality and the psychological needs of the individual in the targeting and accumulation of ostracism.

The results provide a summary of the factors that cause ostracism, which can be used to conclude practices to prevent ostracism and its harms. The results are divided into three perspectives: victim, perpetrator and community, and into three temporal groups: before ostracism, during ostracism and after ostracism.

The results revealed, among other things, dichotomous or black-and-white thinking, which leads people to idealize some individuals as almost perfect and to devalue others as significantly less worthy. These judgments are based on factors such as appearance, social characteristics, the opinions of others, and unreliable intuition. Factors that were found to help prevent the harms of ostracism included, for example, forced grouping, responsible inclusion, and shared challenges.

Otrakismi tarkoittaa sosiaalista ulossulkemista, joka on kehittynyt sosiaalisille eläimille suojaamaan laumaa kuormittavilta yksilöiltä. Ostrakismi voi aiheuttaa kohteelle hengenvaaran tunnetta, ja pitkäkestoisena ostrakismin psyykkiset vaikutukset ovat vakavia. Ostrakismin kokemukset kasaantuvat usein niille, jotka ovat jo aiemmin kokeneet sitä, mikä tekee ilmiöstä haastavan, ei vain yksilölle vaan myös yhteiskunnalle, sillä se lisää syrjäytymisen riskiä.

Opinnäytetyön tarkoitus oli integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla hahmottaa, miten useat tekijät liittyvät ostrakismin muodostumiseen. Työ tarkastelee muun muassa prososiaalisuuden, antisosiaalisuuden ja psykologisten perustarpeiden merkitystä ostrakismin kohdistumisessa ja kasautumisessa.

Tuloksissa on kooste ostrakismia aiheuttavista osatekijöistä, joiden pohjalta voi päätellä ostrakismia ja sen haittoja ehkäiseviä toimenpiteitä ja käytäntöjä. Tulokset on jaoteltu kolmeen näkökulmaan: uhri, tekijä ja yhteisö sekä kolmeen ajalliseen ryhmään: ennen ostrakismia, ostrakismin aikana ja ostrakismin jälkeen.

Tuloksista löytyi tekijän näkökulmasta mm. dikotominen eli mustavalkoinen ajattelu, josta johtuen ihmiset idealisoivat joitakin ihmisiä lähes täydellisiksi ja devalvoivat muita paljon arvottomammiksi ulkonäön, sosiaalisten ominaisuuksien ja muiden ihmisten mielipiteiden sekä epäluotettavan intuition perusteella. Ostrakismin haittoja ehkäiseviksi tekijöiksi osoittautuivat mm. väkisin ryhmäyttäminen, vastuuttava osallistaminen ja yhteiset hasteet.