Siirtolapuutarha Kochin tapaan : palstasuunnitelma Kokkolan kansallisessa kaupunkipuistossa

Abstract

Tämän työn tavoitteena oli tutkia maisemasuunnittelua kulttuurihistoriallisessa kohteessa ja erityisesti siirtolapuutarhakontekstissa. Tutkimuksen kautta tarkasteltiin sitä, minkälainen on kulttuuriperintöä kunnioittava palstasuunnitelma vanhassa siirtolapuutarhassa. Historiallisen taustatutkimuksen ja teoreettisen viitekehyksen kautta siirryttiin konkreettiseen suunnitteluprosessiin, jonka tuloksena syntyi suunnitelma Tullimäen siirtolapuutarhapalstalle Kokkolaan. Historiallisen taustoituksen keskeisimpinä aiheina olivat siirtolapuutarha-aatteen historia Suomessa ja puutarhakonsulentti Elisabeth Kochin (1891–1982) puutarhaan liittyvät neuvot ja suunnitelmat aikalaisilleen. Lisäksi työssä tutkittiin siirtolapuutarhan merkitystä kulttuuriperintönä ja erityisesti Tullimäen siirtolapuutarhaa osana Kokkolan kansallista kaupunkipuistoa. Koska yksittäinen palsta on osa laajempaa kokonaisuutta ja kulttuurihistoriallisesti merkittävänä pidettyä aluetta, nähtiin tärkeänä nostaa esiin siirtolapuutarhalle annettuja kulttuurisia merkityksiä ja arvoja. Näin päästiin paremmin kiinni niihin elementteihin, joista kulttuuriperintö muodostuu ja joiden säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää myös palstasuunnitelmassa. Siirtolapuutarhat välittävät sekä aineetonta että aineellista kulttuuriperintöä. Teoreettisessa tarkastelussa keskityttiin nykyiseen maisemasuunnitteluprosessiin ja kulttuurihistorian huomioimiseen tässä prosessissa. Suunnittelutyössä kohteen ainutlaatuinen konteksti vaatii paljon taustatyötä ja myös ammattitaitoa suunnittelijalta, jotta paikan henki säilyy uusienkin suunnitelmien myötä. Maisemasuunnittelijalla on suuri vastuu paikallisen kulttuuriperinnön jatkumiselle esimerkiksi kasvivalintoja tehdessä. Keskeisin päätelmä maisemasuunnittelun ja kulttuurihistoriallisen kohteen suhteesta oli se, että kyse on aina elävästä perinteestä. Siirtolapuutarhapalstaa suunnitellessa ei siis ole tarkoituksenmukaista edistää paikalleen jämähtänyttä traditionalismia, vaan antaa tilaa kulttuuriperinnölle, joka elää ja muovautuu kulloiseenkin kontekstiinsa kuitenkaan juuriaan unohtamatta. Tämän työn varsinainen tulos, kulttuuriperintöä kunnioittava palstasuunnitelma, tarkoittaa suunnitelmaa, jossa palstan kasvillisuus, pintamateriaalit, rakenteet, muotokieli ja tilanjako sopivat siirtolapuutarhamiljööseen. Myös nykypalstalaisen toiveet ja tarpeet otettiin suunnitelmassa huomioon. Kaikkia valintoja peilattiin Kochin suunnitelmien ja puutarhafilosofian valossa. Tästä syntyi palstasuunnitelma, jossa siirtolapuutarha-aatteen mukaisesti puutarhanhoito ja puutarhassa oleskelu mahdollistaa virkistäytymisen ja kulttuuriperintö elää vahvasti.