Ekstensiivisen aurinkomaatalouden mahdollisuudet suonpohjille rakennetuilla aurinkovoimaloilla
Kangas, Aliisa (2026)
Kangas, Aliisa
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602052302
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602052302
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida, miten ekstensiivisen maatalouden menetelmät soveltuvat suonpohjille rakennettavien aurinkovoimaloiden yhteyteen. Työssä tarkasteltiin myös menetelmien tarjoamia hyötyjä sekä haasteita. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen 2020–2025 julkaistuja kansainvälisiä tutkimuksia ja raportteja, joissa tarkastellaan aurinkovoiman ja ekstensiivisten maatalousmenetelmien yhdistämistä. Tarkastelun kohteena olivat laidunnus, niittyviljely ja mehiläistarhaus. Näiden menetelmien soveltuvuutta arvioitiin kirjallisuuslähteiden perusteella.
Tulokset osoittavat, että laidunnus voi toimia vaihtoehtoisena kasvillisuuden hallinnan menetelmänä aurinkovoimaloissa, mutta tulee huomioida suonpohjien kosteus ja vaihteleva kantavuus. Eläintiheyden hallinta on keskeistä maaperän liiallisen kulumisen estämiseksi ja kasvillisuuden monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Niittyjen perustaminen voi lisätä pölyttäjien ravintoresursseja ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, mutta kasvilajien vakiintuminen ja menestyminen riippuvat maaperän ominaisuuksista ja aurinkopaneelien aiheuttamasta varjostuksesta ja mikroilmastoista. Mehiläistarhaus voi toimia, mikäli niittykasvillisuus tai muu kasvillisuus tuottaa mehiläisille riittävästi ravintoa koko kauden ajan.
Johtopäätöksenä menetelmien todetaan olevan potentiaalisesti sovellettavissa suonpohjille, mutta niiden käyttöotto vaatii paikallisiin olosuhteisiin perustuvaa suunnittelua, kokeiluja ja seurantaa. Menetelmien yhdistäminen samalle alueelle voi tehostaa maankäyttöä ja vahvistaa ekosysteemipalveluita aurinkovoimaloissa.
Tulokset osoittavat, että laidunnus voi toimia vaihtoehtoisena kasvillisuuden hallinnan menetelmänä aurinkovoimaloissa, mutta tulee huomioida suonpohjien kosteus ja vaihteleva kantavuus. Eläintiheyden hallinta on keskeistä maaperän liiallisen kulumisen estämiseksi ja kasvillisuuden monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Niittyjen perustaminen voi lisätä pölyttäjien ravintoresursseja ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, mutta kasvilajien vakiintuminen ja menestyminen riippuvat maaperän ominaisuuksista ja aurinkopaneelien aiheuttamasta varjostuksesta ja mikroilmastoista. Mehiläistarhaus voi toimia, mikäli niittykasvillisuus tai muu kasvillisuus tuottaa mehiläisille riittävästi ravintoa koko kauden ajan.
Johtopäätöksenä menetelmien todetaan olevan potentiaalisesti sovellettavissa suonpohjille, mutta niiden käyttöotto vaatii paikallisiin olosuhteisiin perustuvaa suunnittelua, kokeiluja ja seurantaa. Menetelmien yhdistäminen samalle alueelle voi tehostaa maankäyttöä ja vahvistaa ekosysteemipalveluita aurinkovoimaloissa.
