Sairaanhoitajan toiminta mielentilatutkimuksessa EVA-yksikössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia mielentilatutkimuksen toteutuksesta EVA-yksikössä, alaikäisten psykiatrisessa yksikössä. Työ vastaa kysymyksiin sairaanhoitajan tehtävistä, mielentilatutkimuksen vaikutuksista osaston toimintaan, haasteista EVA-yksikössä sekä sairaanhoitajan roolin kehittämistarpeista. Tutkimus tuottaa tietoa, joka tukee EVA-yksikön toimintakäytäntöjen kehittämistä ja henkilökunnan osaamista mielentilatutkimusjaksojen aikana.

Laadullisena aineistona toimivat kolmen sairaanhoitajan teemahaastattelut, jotka litteroitiin ja analysoitiin teema-analyysillä tutkimuskysymysten pohjalta. Haastatteluissa käsiteltiin neljää pääteemaa: sairaanhoitajan tehtävät, osaston toimintaan kohdistuvat vaikutukset, haasteet sekä roolin kehittäminen. Eettiset näkökohdat huomioitiin anonymiteetillä ja haastateltavien suostumuksilla.

Tulokset osoittavat, että sairaanhoitajan ydintehtävä mielentilatutkimuksessa on tutkittavan tarkkailu ja havainnointi osastolla, eroten perinteisestä hoidosta painottuen tutkittavan statukseen. Mielentilatutkimukset aiheuttavat lievää hankaluutta arkeen erityisesti ulkoilujen aikataulutuksessa ja turvallisuuskäytännöissä, mutta vaikutus muuhun toimintaan koetaan pieneksi. Haasteita syntyy laajasta potilasprofiilista, salassapidosta ja tutkittavan ei-rutiinisuudesta, vaikka useimmat tutkittavat käyttäytyvät asiallisesti. Sairaanhoitajan roolia koetaan case manager -tyyppisenä, ja kehitysideana on sen laajentaminen useammalle hoitajalle sekä hoidon ja havainnoinnin eron selkeyttäminen.

Johtopäätöksenä todetaan, että mielentilatutkimukset integroituvat hyvin EVA-yksikön arkeen, mutta roolin kehittäminen ja koulutus tukisivat toimintaa entistä paremmin. Työn tuloksia voidaan hyödyntää EVA-yksikön ohjeistuksessa ja henkilökunnan perehdytyksessä