Menetelmiä nepsy lapsen kuntoutuksessa perhetyössä: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Neuropsykiatriset erityispiirteet ovat yleistyneet lasten kehityksessä ja näkyivät arjen, oppimisen sekä perhesuhteiden haasteina. Opinnäytetyö tarkasteli perhetyöhön soveltuvia menetelmiä, jotka tukivat neuro-psykiatrisesti oireilevan lapsen arjen sujuvuutta, vuorovaikutusta ja perheen voimavaroja. Tavoitteena oli selvittää, millaisia menetelmiä voitiin hyödyntää nepsy lapsen arjen ja kuntoutumisen tukemisessa perhe-työssä sekä miten niitä oli mahdollista soveltaa käytännössä. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia menetelmillä oli lapsen ja perheen hyvinvointiin. Toteutustapana käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka avulla koottiin ja jäsennettiin ajankohtaista tietoa menetelmien hyödyistä ja soveltamisesta sosiaalialan perhetyön kontekstissa. Aineisto koostui kansallisista hoitosuosituksista, sosiaalialan tutkimuksista, oppaista sekä kehittämishankkeiden julkaisuista. Rajauksena tarkastelu kohdistui alle 13-vuotiaisiin lapsiin, sillä varhaislapsuus ja alakouluikä on kehityksen kannalta kriittisiä vaiheita. Tuloksissa ilmeni, että arjen rakenteiden vahvistaminen, toiminnanohjauksen tukeminen, vanhempien ohjaus ja arkeen integroituvat työskentelytavat muodostivat keskeiset menetelmäkokonaisuudet. Ennakoitavat ja visuaaliset rakenteet tukivat lapsen itsesäätelyä ja vähensivät kuormitusta, kun taas toiminnanohjauksen tukeminen auttoi lasta hahmottamaan tehtäviä ja siirtymiä. Vanhempien ohjaus lisäsi kasvatuksellista varmuutta ja vahvisti myönteistä vuorovaikutusta. Toiminnalliset ja taidelähtöiset menetelmät mahdollistivat ei‑kielellisen ilmaisun, tukivat tunnesäätelyä ja lisäsivät perheen yhteistä toimijuutta. Lisäksi havaittiin, että perhekeskeinen työote ja arkeen kiinnittyvät menetelmät olivat vaikuttavia keinoja vahvistaa perheiden hyvinvointia. Johtopäätöksissä todettiin, että menetelmien käyttö nepsy lasten kuntoutuksessa oli merkityksellistä sekä lapsille että heidän perheilleen. Menetelmät lisäsivät työn vaikuttavuutta ja vahvistivat ammatillista osaamista sosiaalialan perhetyössä. Kestävän kehityksen näkökulmasta niiden hyödyntäminen tuki sosiaalista kestävyyttä edistämällä yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia sekä taloudellista kestävyyttä vähentämällä raskaampien palvelujen tarvetta. Menetelmien käyttö perhetyössä edisti näin sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvointia pitkällä aikavälillä.