Pysäköinnin tarpeet Helsingin kaupungin sosiaali- terveys- ja pelastustoimen yksiköissä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen henkilökunnan pysäköinnin nykytilaa ja pysäköinnin eri tarpeita toimialan toimipisteissä. Opinnäytetyössä perehdyttiin henkilöstön pysäköintiin liittyviin eroavaisuuksiin, yhtäläisyyksiin ja aiheeseen liittyviin toimintatapoihin. Tutkimuksen kohteena olivat erityisesti eroavaisuudet oman auton käyttöoikeuden myöntämisessä ja kieltämisessä. Päätutkimuskysymyksenä on: ”Onko oman auton käyttöoikeuden myöntämisen suhteen eroavaisuuksia ja toteutuuko autopaikkojen myöntämisen suhteen yhdenvertaisuuden periaate?”. Tutkimuksen tuloksena syntyi tarkempi kuvaus pysäköinnin nykytilasta, jonka avulla pysäköintikysymyksiin ja aiheeseen saatiin lisää läpinäkyvyyttä.

Osana tiedonkeruuta toteutettiin 5 haastattelua toimialan työntekijöille, joista suurin osa pystyy työssään puoltamaan oman auton käyttöoikeuden alaisilleen. Lisäksi haastateltiin yhtä työntekijää, joka työssään käsittelee runsaasti autopaikkoihin ja pysäköintiin liittyviä työtehtäviä. Haastattelut toteutettiin etänä Microsoftin Teams-sovelluksen avulla. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, mihin ohjeistukseen työntekijät perustavat harkintansa puoltaa oman auton käyttöoikeutta työntekijöilleen, onko ohjeistus henkilökunnan pysäköintiin liittyen riittävä, seurataanko oman auton käyttöä työssä riittävästi ja mitä parannettavaa autopaikkoihin liittyvissä prosesseissa muuten voisi olla. Lisäksi tietoa aiheesta saatiin toimialan ohjeistuksista ja sisäisistä dokumenteista.

Haastatteluista kävi ilmi, että ohjeistusta ja perehdytystä henkilöstön pysäköintipaikkoihin liittyen voisi kehittää selkeämpään suuntaan. Oman auton käytön tarkoituksena on mahdollistaa sujuvampi asiakastyö, ja kriteerit oman auton käyttöoikeuden myöntämiselle ja sen puoltamiselle ovat suurin piirtein samat kaikilla. Henkilöstön pysäköinnin kokonaisuus nähdään paikoitellen melko sekavana, ja yhdenvertaisuus ei tutkimuksen perusteella toteudu henkilöstön pysäköintipaikkojen osalta. Riittävillä lisäresursseilla henkilöstön pysäköintiä voisi kehittää palvelevampaan suuntaan, mikäli tähän nähdään tarvetta.