Ett försök med gödsling av höstråg vid sådd: Analyser av gödslad höstråg vid etablering

Abstract

Höstråg har en etablerad roll inom finländskt jordbruk, särskilt i Finlands södra och sydvästra delar där dess högre skördepotential i större utsträckning ger utbyte trots den även där svåra övervintringen för spannmål i nordiskt klimat. En lyckad etablering under hösten är avgörande för rågens fortsatta utveckling och skördepotential under våren. Detta anger ämnet för examensarbetet, alltså den aktuella frågan kring gödslingen vid sådd och dess betydelse för höstrågens etablering inför vintern. Arbetets syfte var att undersöka om konventionellt odlad höstråg alltid behöver tillföras mineralgödsel vid sådd eller om markens växtnäringsförråd under vissa förhållanden kunde vara tillräckligt för att bestå höstrågens växtnäringsbehov under etableringen på hösten. Arbetet baserar sig på ett fältförsök i Karis, Raseborg inom projektet ”Bondenyttan” där höstråg etablerades i två försöksled med fyra upprepningar: två gödslade led som tillfördes mineralgödsel vid sådd samt ett ogödslat led där gödsling var planerad först under våren. Jordprov för markarteringsanalyser och biomassaprov till bladanalyser togs under hösten och växtnäringsinnehåll undersöktes. Resultaten visar att höstrågens innehåll av kväve, kalium och mangan är tillräckligt i samtliga försöksled vid etableringen. Höstrågens innehåll av fosfor är varierande mellan fältets olika delar och dess halter av svavel, bor är generellt för låga hos samtliga försöksled enligt referensvärdet. Försöket indikerar att höstråg under goda odlingsförhållanden, beaktande förfrukt- och markegenskaper kan etableras utan gödsling vid sådd på hösten, men att jordmån andra och fältspecifika egenskaper är avgörande.

Syysrukiilla on vakiintunut asema suomalaisessa maataloudessa, erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomessa, missä sen korkeampi satopotentiaali useammin tuottaa tulosta huolimatta viljojen vaikeista talvehtimisolosuhteista. Onnistunut syksyinen kasvuun lähtö on ratkaisevaa rukiin jatkokehityksen ja keväisen satopotentiaalin kannalta. Tämä määrittää opinnäytetyön aiheen eli ajankohtaisen kysymyksen kylvön aikaisesta lannoituksesta ja sen merkityksestä syysrukiin talvehtimista edeltävälle perustamiselle. Työn tavoitteena oli selvittää, tarvitseeko tavanomaisesti viljelty syysruis aina mineraalilannoitusta kylvön yhteydessä vai voiko maaperän ravinnevarasto tietyissä olosuhteissa olla riittävä turvaamaan syysrukiin ravinnetarpeen syksyisen kasvuun lähdön aikana. Työ perustuu Karjaalla, Raaseporissa, ”Bondenyttan”-hankkeen yhteydessä toteutettuun kenttäkokeeseen, jossa syysruista viljeltiin kahdessa koerivissä neljällä toistolla: kahdessa lannoitetussa koerivissä, joihin mineraalilannoitus annettiin kylvön yhteydessä, sekä yhdessä lannoittamattomassa koerivissä, jossa lannoitusta oli suunniteltu toteutettavaksi vasta keväällä. Syksyn aikana otettiin maanäytteitä maan ravinnetilan analysoimiseksi sekä biomassanäytteitä lehtianalyyseja varten, ja kasvien ravinnepitoisuudet määritettiin. Tulokset osoittavat, että syysrukiin typen, kaliumin ja mangaanin pitoisuudet ovat riittäviä kaikissa koeriveissä kasvuun lähdön aikana. Syysrukiin fosforipitoisuudet vaihtelevat lohkon eri osien välillä, ja sen rikin ja boorin pitoisuudet ovat viitearvoihin nähden yleisesti liian alhaisia kaikissa koerivissä. Koe viittaa siihen, että syysruis voidaan suotuisissa viljelyolosuhteissa, joissa esikasvi- ja maaperäominaisuudet otetaan huomioon, kylvää ilman syksyllä kylvön yhteydessä annettavaa lannoitusta, mutta että maaperä- ja lohkokohtaiset ominaisuudet ovat ratkaisevia.

Winter rye has an established role in Finnish agriculture, particularly in the southern and western parts of Finland, where its higher yield potential more often provides returns despite the challenging overwintering conditions for cereals in a Nordic climate. Successful establishment during autumn is crucial for the continued development of rye and its yield potential in spring. This defines the subject of this bachelor’s thesis, namely the current question of fertilization at sowing and its significance for the establishment of winter rye prior to winter. The aim of this study was to investigate whether conventionally grown winter rye always requires the application of mineral fertilizer at sowing or whether the soil’s nutrient reserves, under certain conditions, could be sufficient to meet the demands of winter rye during autumn establishment. The study is based on a field experiment conducted in Karjaa, Raasepori, within the project “Bondenyttan”, where winter rye was established in two treatments both with two repetitions: one fertilized treatment receiving mineral fertilizer at sowing and one unfertilized treatment. Soil samples for soil classification analyses and biomass samples for leaf analyses were collected during autumn, and plant nutrient contents were analyzed. The results showed that the nitrogen, potassium, and manganese contents of the winter rye were sufficient in all experimental treatments during establishment. The phosphorus content varied between different parts of the field, and its sulfur and boron levels were generally too low in all treatments according to reference values. The experiment indicates that under favorable cultivation conditions, considering preceding crops and soil characteristics, winter rye can be established without fertilization at sowing, however soil- and field-specific characteristics are decisive for a successful establishment.