Kulttuurihistoria ja kestävyys huvilapihan perusparannussuunnitelmassa : case Kulosaari

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälainen on Helsingissä sijaitsevan kulttuurihistoriallisesti merkittävän huvilakaupunginosan 100-vuotias pientalopiha ja miten sen arvoja oli pihan perusparannussuunnitelmassa tuotu tähän päivään ja tuleville sukupolville. Työn teoriaosuudessa tutustuttiin Kulosaaren huvilapihoihin kirjallisuuden ja olemassa olevan kuvamateriaalin kautta. Kirjallisuudessa kerrotun tiedon avulla muodostettiin käsitystä 1900-luvun alkupuolella syntyneen kaupunginosan huvilapihojen tyyppipiirteistä. Tapaustutkimuksen kautta perehdyttiin Kulosaaressa sijaitsevaan noin 100-vuotiaaseen puutarhapihaan ja siihen laadittuun perusparannussuunnitelmaan. Suunnitelmassa pihan olemassa olevat elementit oli päivitetty tilaajan toiveiden mukaisesti tähän päivään säilyttäen kuitenkin olemassa olevan pihan ja rakennuksen muodostama kokonaisuus alkuperäisen kaltaisena. Yksityinen puutarhapiha nähtiin elinympäristönä, joka elää vahvasti arjessa mukana. Sen säilytettävät kulttuurihistorialliset arvot huomioiden tutustuttiin puutarhaan elinympäristönä, jossa biologisen kulttuuriperimän tunnistamisella arvioitiin tärkeiden säilytettävien elementtien kokonaisuuksia ja toisaalta tunnistettiin uudistusratkaisujen tuomia muutoksia. Tapaustutkimus ei pyrkinyt tarjoamaan sellaisenaan yleistettäviä menetelmiä kestävämpään pientalopihojen perusparannussuunnitteluun, mutta se tarjosi mahdollisuuden oppia ymmärtämään, miten kulttuurihistoria vanhoilla huvilapihoilla näkyy ja miten sitä voidaan niissä tunnistaa. Luonnon luoman ja ihmisen suunnitteleman puutarhaympäristön toisiinsa kietoutuvissa elinympäristöissä lajiston monimuotoisuuden heikkeneminen on ihmisen aiheuttama ja etenevä tapahtumien kierre, jossa suunnan muuttaminen kohti kestävämpää vihersuunnittelua on myös ihmisen itsensä hyvinvoinnin ja elämänlaadun kannalta tärkeää ymmärtää. Ekologisesti kestävä suunnitelma mahdollisti geeniperimältään rikkaan kulttuurikasvillisuuden säilymisen estämättä huvilapihan tarkoituksenmukaista käyttöä ja elämistä ajassa, mutta se jätti varaa myös lisätä muun muassa ilmastoystävällisen suunnittelun huomioimista pientalopihoissa. Työn tilaajana toimi Pihanne Oy. Helsingin kaupunki on täynnä vanhoja pientaloja, joiden pihoille tehtävissä perusparannuksissa on mahdollisuudet siirtää ja rikastuttaa kulttuuriperintöä tai kadottaa sitä. Kulttuurihistoriaperinnön siirtyminen tuleville sukupolville merkitsee yksittäisten suojelukohteiden sijaan jokaisen vanhan pihan ja puutarhan kohdalla suunnittelun ja rakentamisen ammattilaisilta ymmärrystä kulttuuriperinnön tunnistamiskeinoista ja niiden merkityksistä omaan elinympäristömme laatuun. Avainsanat Biologinen kulttuuriperintö, ekologinen kestävyys, kestävä rakentaminen, pihasuunnittelu, rakennettu ympäristö