Ensihoitajien kokemuksia uhka- ja väkivaltatilanteista ja niiden vaikutus työskentelytapoihin Suomessa ja Australiassa
Soininen, Sandra; Selin, Aino (2026)
Soininen, Sandra
Selin, Aino
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602102550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602102550
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä tietoisuutta ensihoitajien kokemista uhka- ja väkivaltatilanteista. Aihepiirin pohjalta luotiin kaksiosainen podcast-sarja itseopiskelumateriaaliksi ensihoidon ammattilaisille sekä opiskelijoille. Jaksot toteutettiin osana Ensihoidon turvallisuus –hanketta ja julkaistiin MOOC-alustalle kaikille koko Suomen ensihoitajien ja opiskelijoiden kuunneltavaksi. Aihetta tarkasteltiin sekä Suomen että Australian ensihoitajien näkökulmista, mikä mahdollisti maiden välisten yhtäläisyyksien ja erojen vertailun.
Jaksoissa haastateltiin ensihoidon opiskelijoita ja kokeneita ensihoitajia kummastakin maasta. Molemmissa jaksoissa kysyttiin samankaltaisia kysymyksiä, jonka kautta pyrittiin yhdenmukaisuuteen. Haastattelujen perusteella uhka- ja väkivaltatilanteet koetaan Suomessa yleisemmiksi kuin Australiassa, jossa väkivalta on useammin sanallista ja tekijänä sivullinen tai omainen. Suomen jaksossa esille nousi esimerkiksi sukupuolten välisiä eroja väkivallan ilmenemismuodossa ja tilanteiden arkipäiväisyys. Molemmissa maissa ennakointia, riskinarviota ja vuorovaikutusta pidettiin tärkeänä osana uhka- ja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyssä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että uhka- ja väkivaltatilanteet ovat merkittävä osa ensihoitajien työtä. Voidaan myös päätellä jokaisen ensihoitajan kohtaavan niitä erittäin todennäköisesti uransa aikana. Riittävällä ja yhtenäisellä koulutuksella, säännöllisellä harjoittelulla ja avoimella keskustelulla voitaisiin vähentää riskejä ja parantaa ensihoitajien työturvallisuutta.
Jaksoissa haastateltiin ensihoidon opiskelijoita ja kokeneita ensihoitajia kummastakin maasta. Molemmissa jaksoissa kysyttiin samankaltaisia kysymyksiä, jonka kautta pyrittiin yhdenmukaisuuteen. Haastattelujen perusteella uhka- ja väkivaltatilanteet koetaan Suomessa yleisemmiksi kuin Australiassa, jossa väkivalta on useammin sanallista ja tekijänä sivullinen tai omainen. Suomen jaksossa esille nousi esimerkiksi sukupuolten välisiä eroja väkivallan ilmenemismuodossa ja tilanteiden arkipäiväisyys. Molemmissa maissa ennakointia, riskinarviota ja vuorovaikutusta pidettiin tärkeänä osana uhka- ja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyssä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että uhka- ja väkivaltatilanteet ovat merkittävä osa ensihoitajien työtä. Voidaan myös päätellä jokaisen ensihoitajan kohtaavan niitä erittäin todennäköisesti uransa aikana. Riittävällä ja yhtenäisellä koulutuksella, säännöllisellä harjoittelulla ja avoimella keskustelulla voitaisiin vähentää riskejä ja parantaa ensihoitajien työturvallisuutta.
