"En tiedä, olenko enää riittävä?" : Perhetyötä tekevien ääni Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta

Abstract

Tässä opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää, mikä on Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha) perhetyötä tekevien työhyvinvoinnin nykytila, siihen vaikuttavat tekijöitä sekä kehittämistarpeita. Tarkoitus oli saada perhetyötä tekevien oma ääni ja näkökulma työhyvinvoinnin edistämiseen. Tutkimuksen tekemiseen vaikutti oma kiinnostus sekä työntekijöiltä tullut pyyntö aiheeseen, koska aikaisempaa tieteellistä tutkimusta ei ole ko. kohdejoukosta. Tutkimusjoukko koostui Varhan lapsiperheiden erityispalveluiden alaisuudessa työskentelevistä työntekijöistä, joiden työnkuvaan kuuluu vähintään jollain prosentilla perhetyön tekeminen.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, missä oli mukana avoimia kysymyksiä. Aineisto käsiteltiin teorialähtöisen analyysin kautta ja hyödynnettiin kuvailevaa tilastollista tarkastelua, ristiintaulukointia ja laadullista teemoittelua. Avoimet kysymykset kvantifioitiin määrälliseen muotoon, minkä jälkeen ne luokiteltiin ja teemoiteltiin eri kategorioihin. Kyselyyn vastaajia oli 72.

Tulokset osoittavat, että työ koettiin merkitykselliseksi ja innostavaksi, mutta työhyvinvointi oli heikentynyt viimeisen vuoden aikana yli puolella vastaajista ja 80 % vastaajista oli vähintään harkinnut työpaikan vaihtamista. Suurimmat työhyvinvointia lisäävät tekijät liittyivät työkavereilta ja työyhteisöltä saatavaan tukeen, rakenteiden toimivuuteen, työn joustamisen mahdollisuuksiin ja autonomiaan sekä työn merkityksellisyyteen. Vastaavasti heikentäviä asioita olivat jatkuvat organisaatiomuutokset, epävarmuus, kuormittava työtahti, esihenkilötyön haasteet ja rakenteiden epäselvyydet. Alle 30-vuotiaiden työhyvinvointi oli selvästi matalin.

Työhyvinvoinnin parantamiseksi edellytyksenä on kaikkien osallistuminen toimenpiteisiin, niin yksilö-, työyhteisö- kuin organisaatiotasolla. Pelkät yksilöiden omat voimavarat eivät riitä kompensoimaan rakenteellisia haasteita. Tarvitaan mm. johtamisen taitoja, avoimuutta ja työntekijöiden osallistamista asian edistämisessä. Kehitysehdotuksina nousivat esihenkilötyön kehittäminen ja koulutukset, työyhteisön psykologisen turvallisuuden ja luottamuksen vahvistaminen, rakenteiden selkiyttäminen ja muutosten vähentäminen, nuorten työntekijöiden tarpeiden huomioiminen ja koulutusmahdollisuuksien lisääminen sekä työsuhde-etujen palauttaminen.