Perhehoitajan työn vaikuttavuus pitkissä hoitosuhteissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia perhehoitajan työn vaikuttavuutta pitkissä hoitosuhteissa ikääntyneiden parissa. Tavoitteena on todentaa perhehoitajan työn vaikuttavuutta ja opinnäytetyön avulla lisätä perhehoidon tunnettavuutta. Aihe on ajankohtainen väestön keski-iän noustessa ja samalla palvelua järjestävien hyvinvointialueiden resurssien vähetessä. Kyseessä on tutkimuksellinen opinnäytetyö. Menetelminä käytettiin teemallista haastattelututkimusta ja puolistrukturoitua haastattelumenetelmää, joiden avulla saatiin kartoitettua ikääntyneiden omakohtaisia kokemuksia perhehoidosta. Haastatteluaineisto on purettu, koodattu, analysoitu, purkamis- ja koodaamisvaiheet yhdistetty ja laadittu aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tuloksia on verrattu teoriaan, ne yhdistämällä on saatu teoria- ja aineistosidonnainen opinnäytetyö. Asiakkaiden kokemukset perhehoidosta ovat suurelta osin positiivisia. Haastateltavista suurin osa koki perhehoitajan kodin omaksi kodikseen ja perhehoitajan perheenjäsenet omaksi perheekseen. Moni toivoi siirtyvänsä perhehoitajan kodista suoraan taivaan kotiin välttäen sairaala- tai laitoselämän. Perhehoitajan työn vaikuttavuudesta kertoivat ikääntyneen toimintakyvyn merkittävä kohoaminen, huomattava painonpudotus ja sen myötä olon ja liikuntakyvyn paraneminen, masennuksen vähentyminen, turvallisuuden ja osallisuuden tunteiden lisääntyminen sekä haastateltavien kiitollisuuden kokemukset perhehoitoon pääsystä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perhehoito on ennakoivana tukimuotona vaikuttava menetelmä. Perhehoitajista on tullut läheisiä ja tärkeitä auttajia arkeen. Perhehoito on järjestävälle organisaatiolle edullinen ja siirtää raskaampien hoitomenetelmien aloitusta myöhemmälle, mahdollistaen asiakkaan turvallisen asumisen kotona. Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää perhehoidon työn vaikuttavuuden todentamiseen ja uusien perhehoitajien koulutukseen.