Digitaalisten palvelujen ja sähköisen asioinnin kehittyminen Satakunnan hyvinvointialueella vuosina 2020–2025
Lindberg, Jenniina (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602122828
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602122828
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Satakunnan hyvinvointialueen kanssa ja sen tarkoituksena oli tuottaa kokonaiskuva digitaalisten mittareiden käytön muutoksista vuosina 2020–2025. Tavoitteena oli kuvata digitaalisten palvelujen kehitystä sekä selvittää, onko eri palvelualueille otettu käyttöön uusia mittareita järjestämissuunnitelman laadinnan jälkeen. Saatua tietoa voidaan hyödyntää digitaalisten palvelujen ja sähköisen asioinnin kehittämisessä sekä jatkotutkimuksissa.
Opinnäytetyö toteutettiin rekisteritutkimuksena ja sen lähtökohtana olivat Satakunnan alueen hyvinvointipalveluiden järjestämissuunnitelma 2017+ ja sitä seuraavat seurantaraportit vuosilta 2020 ja 2022. Digitaalisten palvelujen ja sähköisen asioinnin mittarit perustuivat järjestämissuunnitelmassa määriteltyihin seurantaindikaattoreihin, joita oli tarkasteltu useilla palvelualueilla, kuten vastaanotto-, lapsiperhe-, ikääntyneiden, vammaispalvelujen, aikuissosiaalityön sekä mielenterveys- ja päihdepalvelujen toiminnassa.
Digitaalisten palvelujen ja sähköisen asioinnin käyttö Satakunnassa vaihteli vuosina 2020–2025. Tuloksista ilmeni, että vuosina 2020–2022 etäkontakteja oli monissa kunnissa enemmän kuin vuodesta 2023 eteenpäin. Etäkontaktien käyttö oli koko seurantajakson ajan selvästi korkeampaa muun muassa alueilla, joissa digitaaliset toimintamallit oli otettu varhain käyttöön.
Koronapandemia vauhditti digitaalisten palvelujen kehittämistä ja kehitystyö jatkui myös pandemian jälkeen. Nähtävissä oli selkeä, tasainen tai paikoin jyrkkä nousu digitaalisten palvelujen käytössä, mikä selittyy sillä, että hyvinvointialueet ovat viime vuosina panostaneet etäasioinnin ja etävastaanottojen tarjontaan, osittain henkilöstövähennysten sekä taloudellisten paineiden vuoksi. Myös palveluiden yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta on pyritty parantamaan.
Digitaalisten palvelujen käyttö Satakunnan alueella on kehittynyt epätasaisesti eri kunnissa ja palveluissa, eikä monista palveluista ole systemaattista tietoa. Tämä vaikeutti palvelujen vaikuttavuuden arviointia. Vaikka puuttuvat vuodet rajoittivat tulosten vertailuja ja trendien tarkastelua, oli analyysi kuitenkin mahdollista käytettävissä olevan aineiston perusteella.
Opinnäytetyö toteutettiin rekisteritutkimuksena ja sen lähtökohtana olivat Satakunnan alueen hyvinvointipalveluiden järjestämissuunnitelma 2017+ ja sitä seuraavat seurantaraportit vuosilta 2020 ja 2022. Digitaalisten palvelujen ja sähköisen asioinnin mittarit perustuivat järjestämissuunnitelmassa määriteltyihin seurantaindikaattoreihin, joita oli tarkasteltu useilla palvelualueilla, kuten vastaanotto-, lapsiperhe-, ikääntyneiden, vammaispalvelujen, aikuissosiaalityön sekä mielenterveys- ja päihdepalvelujen toiminnassa.
Digitaalisten palvelujen ja sähköisen asioinnin käyttö Satakunnassa vaihteli vuosina 2020–2025. Tuloksista ilmeni, että vuosina 2020–2022 etäkontakteja oli monissa kunnissa enemmän kuin vuodesta 2023 eteenpäin. Etäkontaktien käyttö oli koko seurantajakson ajan selvästi korkeampaa muun muassa alueilla, joissa digitaaliset toimintamallit oli otettu varhain käyttöön.
Koronapandemia vauhditti digitaalisten palvelujen kehittämistä ja kehitystyö jatkui myös pandemian jälkeen. Nähtävissä oli selkeä, tasainen tai paikoin jyrkkä nousu digitaalisten palvelujen käytössä, mikä selittyy sillä, että hyvinvointialueet ovat viime vuosina panostaneet etäasioinnin ja etävastaanottojen tarjontaan, osittain henkilöstövähennysten sekä taloudellisten paineiden vuoksi. Myös palveluiden yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta on pyritty parantamaan.
Digitaalisten palvelujen käyttö Satakunnan alueella on kehittynyt epätasaisesti eri kunnissa ja palveluissa, eikä monista palveluista ole systemaattista tietoa. Tämä vaikeutti palvelujen vaikuttavuuden arviointia. Vaikka puuttuvat vuodet rajoittivat tulosten vertailuja ja trendien tarkastelua, oli analyysi kuitenkin mahdollista käytettävissä olevan aineiston perusteella.