Tekoälyn vaikutus opiskelumotivaatioon ja tulevaisuuden näkymiin
Nilsson, Niclas (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602132867
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602132867
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tarkastelee generatiivisen tekoälyn vaikutusta korkeakouluopiskelijoiden opiskelumotivaatioon ja tulevaisuuden näkymiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, toimiiko tekoäly oppimista syventävänä ja motivoivana tukena vai voiko sen käyttö johtaa omien oppimisprosessien passivoitumiseen. Lisäksi työssä arvioitiin opiskelijoiden kokemuksia oman osaamisen kehittymisestä ja muuttuvista työelämävaatimuksista.
Tutkimus toteutettiin loppuvuodesta 2025. Kyselytutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja siihen vastasi 61 korkeakouluopiskelijaa, joista valtaosa oli ammattikorkeakouluopiskelijoita. Aineisto analysoitiin hyödyntäen sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä, yhdistäen Likert-asteikon tuloksia avoimien vastausten teemoitteluun.
Tulokset osoittavat, että tekoäly on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden arjessa. Valtaosa vastaajista (81 %) koki tekoälyn tukevan oppimisprosessia ja helpottavan vaikeiden kokonaisuuksien hahmottamista. Tekoälyn vaikutus sisäiseen motivaatioon jäi kuitenkin vähäisemmäksi; vain 28 % koki tekoälyn lisäävän halua oppia uutta. Merkittävänä havaintona nousi esiin huoli kognitiivisten taitojen heikentymisestä (68 %) ja tekoälyriippuvuuden lisääntymisestä (77 %). Tulevaisuuden osalta opiskelijat kokivat epävarmuutta siitä, riittääkö heidän oma osaamisensa kilpailemaan kehittyvän tekoälyn kanssa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tekoäly lisää opiskelun tehokkuutta ja mielekkyyttä poistamalla rutiininomaisia esteitä, mutta se ei automaattisesti vahvista syväoppimista tai sisäistä motivaatiota.
Tutkimus toteutettiin loppuvuodesta 2025. Kyselytutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja siihen vastasi 61 korkeakouluopiskelijaa, joista valtaosa oli ammattikorkeakouluopiskelijoita. Aineisto analysoitiin hyödyntäen sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä, yhdistäen Likert-asteikon tuloksia avoimien vastausten teemoitteluun.
Tulokset osoittavat, että tekoäly on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden arjessa. Valtaosa vastaajista (81 %) koki tekoälyn tukevan oppimisprosessia ja helpottavan vaikeiden kokonaisuuksien hahmottamista. Tekoälyn vaikutus sisäiseen motivaatioon jäi kuitenkin vähäisemmäksi; vain 28 % koki tekoälyn lisäävän halua oppia uutta. Merkittävänä havaintona nousi esiin huoli kognitiivisten taitojen heikentymisestä (68 %) ja tekoälyriippuvuuden lisääntymisestä (77 %). Tulevaisuuden osalta opiskelijat kokivat epävarmuutta siitä, riittääkö heidän oma osaamisensa kilpailemaan kehittyvän tekoälyn kanssa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tekoäly lisää opiskelun tehokkuutta ja mielekkyyttä poistamalla rutiininomaisia esteitä, mutta se ei automaattisesti vahvista syväoppimista tai sisäistä motivaatiota.