Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamismittarin kehittäminen yliopistollisen keskussairaalan syöpäosastolla
Halme, Sanna (2026)
Halme, Sanna
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602162977
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602162977
Tiivistelmä
Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen on keskeinen osa potilasturvallisuutta ja laadukasta hoitoa, ja terveydenhuollon työnjaon muutokset, teknologian ja syöpähoitojen kehittyminen sekä potilaiden monisairastavuus lisäävät osaamisvaatimuksia. Tämä korostaa tarvetta selvittää sairaanhoitajien koettua lääkehoidon osaamista ja siihen liittyviä osaamiskapeikkoja, joiden tunnistaminen tukee tarvelähtöisen täydennyskoulutuksen suunnittelua. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaiseksi Turun yliopistollisen keskussairaalan syöpäosastolla työskentelevät sairaanhoitajat kokevat oman lääkehoidon osaamisensa sekä millaista täydennyskoulutusta osaamisen kehittämiseksi tarvitaan. Tavoitteena oli tunnistaa sairaanhoitajien osaamiskapeikot ja laatia täydennyskoulutuksen kehittämisehdotukset. Opinnäytetyö toteutettiin konstruktiivista tutkimusotetta hyödyntävänä määrällisenä kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, jossa hyödynnettiin Brixeyn ja Mahonin kehittämää A Self-Assessment Tool for Oncology Nurses -mittaria. Mittaria muokattiin vastaamaan tutkimuksen tarkoitusta moniammatillisessa asiantuntijatyöryhmässä. Kyselyyn osallistui 14 sairaanhoitajaa (n = 14), ja aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaamisensa kokonaisuutena melko hyväksi tai hyväksi. Vahvimmaksi koettiin kemoterapian toteuttamiseen, porttien ja kanyylien hallintaan sekä yleisimmin käytettyihin antoreitteihin liittyvä osaaminen, kun taas heikoimmaksi biologisiin lääkkeisiin liittyvä osaaminen. Avoimissa vastauksissa korostui tarve kehittää lääkehoidon osaamista erityisesti uusien ja kehittyvien syöpälääkkeiden, kuten immuno-onkologisten lääkkeiden, osalta. Lisäksi vastaajat toivat esiin tarpeen säännölliselle ja kohdennetulle täydennyskoulutukselle sekä perehdytyksen kehittämiselle, erityisesti lääkehoidon ja solunsalpaajahoidon osalta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että syöpäosaston sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen kehittäminen edellyttää systemaattista ja tarvelähtöistä täydennyskoulutusta. Säännöllinen osaamisen itsearviointi tukee osaamiskapeikkojen tunnistamista ja täydennyskoulutuksen suunnittelua sekä edistää lääkehoidon osaamista ja potilasturvallisuutta.
