Psykososiaaliset hoitomenetelmät pakko-oireisessa häiriössä : Kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata näyttöön perustuvia psykososiaalisia hoitomenetelmiä pakko-oireisen häiriön hoidossa, tunnistaa hoidon keskeisiä haasteita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä tarkastella, miten hoitoa voidaan kehittää vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita. Työn lähtökohtana oli tarve vahvistaa psykososiaalisten hoitomuotojen asemaa ja kehittää hoitokäytäntöjä erityisesti vaikeaoireisten asiakkaiden hoidossa.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin PubMed-, CINAHL- ja ProQuest-tietokannoista, ja katsaukseen sisällytettiin yhteensä 18 vertaisarvioitua tutkimusta. Aineiston valinta ja raportointi toteutettiin PRISMA-viitekehyksen mukaisesti. Tutkimusten laadun arvioinnissa hyödynnettiin Joanna Briggs Instituten kriittisen arvioinnin periaatteita, ja aineisto analysoitiin narratiivisen ja temaattisen analyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että altistus- ja reaktion ehkäisyyn perustuva kognitiivinen käyttäytymisterapia on pakko-oireisen häiriön hoidon keskeisin ja vaikuttavin psykososiaalinen hoitomuoto. Lisäksi intensiiviset hoitomallit, kuten Bergenin malliin perustuva neljän päivän hoito, näyttäytyivät tehokkaina erityisesti vaikeaoireisten asiakkaiden hoidossa. Hoidon keskeisiksi haasteiksi tunnistettiin hoitoon hakeutumisen viiveet, psykiatrinen komorbiditeetti, perheen mukautumiskäyttäytyminen sekä hoitopolkujen rakenteelliset puutteet.

Johtopäätöksenä todettiin, että pakko-oireisen häiriön hoitoa tulisi kehittää vahvistamalla psykososiaalisten hoitomuotojen saatavuutta, hyödyntämällä porrastettuja ja intensiivisiä hoitomalleja sekä parantamalla hoidon oikea-aikaisuutta ja saavutettavuutta. Tulokset tukevat porrastettujen ja intensiivisten hoitomallien kehittämistä osana palvelujärjestelmää. Näiden kehittämistoimien avulla voidaan parantaa hoidon vaikuttavuutta sekä tukea asiakkaiden toimintakykyä ja elämänlaatua.