Kiinteistön pääsyöttökaapelin mitoitus kuormituksen muuttuessa
Laurén, Teemu (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603063829
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603063829
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä arvioitiin kiinteistön pääsyöttökaapelin riittävyyttä tilanteessa, jossa olemassa olevaan pientalokohteeseen suunniteltiin 11 kW sähköauton AC-latauspisteen lisäämistä. Työn tavoitteena oli selvittää, täyttävätkö nykyinen sähköliittymä ja pääsyöttökaapeli kasvaneen kuormituksen asettamat tekniset vaatimukset vai edellyttäisikö latauspisteen toteuttaminen muutoksia sähköjärjestelmään.
Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä esimerkkikohteen avulla. Arviointi perustui mitattuun kulutusdataan sekä pienjännitesähköasennuksia koskeviin mitoitusperiaatteisiin. Tarkastelussa määritettiin liittymän mitoitusvirta, pääsyöttökaapelin kuormitettavuus sekä jännitteenalenema suunnitellulla latauskuormalla.
Tulosten perusteella todettiin, että 4×16 mm² kuparinen pääsyöttökaapeli oli riittävä 3×25 A liittymässä myös tilanteessa, jossa sähköautoa ladattaisiin nimellisteholla. Jännitteenalenema jäi selvästi sallittujen rajojen alapuolelle, eikä kaapelin tekninen kapasiteetti muodostunut rajoittavaksi tekijäksi. Työn tuloksena laadittiin toimintamalli, jota voidaan hyödyntää vastaavissa tilanteissa arvioitaessa sähköjärjestelmän riittävyyttä kuormituksen muuttuessa.
Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä esimerkkikohteen avulla. Arviointi perustui mitattuun kulutusdataan sekä pienjännitesähköasennuksia koskeviin mitoitusperiaatteisiin. Tarkastelussa määritettiin liittymän mitoitusvirta, pääsyöttökaapelin kuormitettavuus sekä jännitteenalenema suunnitellulla latauskuormalla.
Tulosten perusteella todettiin, että 4×16 mm² kuparinen pääsyöttökaapeli oli riittävä 3×25 A liittymässä myös tilanteessa, jossa sähköautoa ladattaisiin nimellisteholla. Jännitteenalenema jäi selvästi sallittujen rajojen alapuolelle, eikä kaapelin tekninen kapasiteetti muodostunut rajoittavaksi tekijäksi. Työn tuloksena laadittiin toimintamalli, jota voidaan hyödyntää vastaavissa tilanteissa arvioitaessa sähköjärjestelmän riittävyyttä kuormituksen muuttuessa.