Hoitotyön keinot pakon käytön vähentämiseksi psykiatrisessa hoitotyössä

Abstract

TIIVISTELMÄ Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on toteuttaa kirjallisuuskatsaus, jolla kuvataan pakkokeinojen käyttöön myötävaikuttavia asioita, sekä millaisia keinoja psykiatrisessa hoitotyössä on vähentää pakkokeinojen käyttöä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tilaajalle tietoa pakkokeinojen vähentämismahdollisuuksista psykiatrisessa hoitotyössä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: ”Millaisia keinoja psykiatrisessa hoitotyössä on vähentää pakkokeinojen käyttöä?” ja ”Mitkä tekijät myötävaikuttavat pakkokeinojen käyttöön psykiatrisessa hoitotyössä?” Tutkimukseen valittiin 4 suomenkielistä ja 4 englanninkielistä tutkimusta.

Pakkokeinojen käyttö on yhteydessä potilas-, henkilöstö- ja rakenteellisiin tekijöihin. Psykoottiset ja maaniset potilaat kohtaavat rajoitustoimenpiteitä enemmän kuin muut potilasryhmät. Tahdosta riippumattomaan hoitoon otto lisää pakkokeinojen käytön riskiä ja aikaisemmilla sairaalajaksoilla, sekä niiden pituudella on myös yhteys pakon käyttöön. Osastojen henkilökuntavaje ja potilaiden suuri määrä, sekä vaihtoehtoisten menetelmien puute lisäävät riskiä. Henkilökunnan koulutustasolla, asenteilla ja lähettävän lääkärin koulutuksellisella taustalla on merkitystä pakon käyttöön. Konfliktitilanteet alkavat usein henkilökunnan ja potilaiden välisellä ristiriitatilanteella, jolloin korostuu strukturoitujen toimintamallien tärkeys.

Tutkimusnäyttö osoittaa, että pakon käytön vähentäminen psykiatrisessa hoitotyössä vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa korostuvat vastuullinen johtaminen, yhtenäiset toimintakäytännöt ja systemaattinen tuki. Riittävät resurssit, johdon sitoutuminen ja henkilöstön koulutus antavat edellytyksiä toimintakulttuurin muutokselle ja vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönotolle. Henkilökunnan asenteet ja kyky ennaltaehkäistä konflikteja, sekä rakenteelliset ympäristöön liittyvät ratkaisut ovat keskeisiä ennaltaehkäisykeinoja. Konfliktien ennaltaehkäisyyn kehitetyt mallit tarjoavat vaihtoehtoisia toimintamalleja pakon käytön vähentämiseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pakkokeinojen käytön vähentäminen psykiatrisessa hoitotyössä vaatii pitkäjänteistä, systemaattista ja moniulotteista muutosta, joka ei tapahdu yhdessä yössä. Se alkaa vastuullisesta johtamisesta ja ulottuu koko työyhteisön toimintakulttuuriin.

ABSTRACT The purpose of this bachelor’s thesis is to conduct a literature review describing factors contributing to the use of coercive measures and identifying methods to reduce their use in psychiatric nursing. The aim of the study was to provide the commissioner with information on possibilities for reducing the use of coercive measures in psychiatric care. The thesis was commissioned by South-Eastern Finland University of Applied Sciences. The study was carried out as a descriptive literature review, and thematic analysis was used as the method of the analysis. The research questions were:” What methods are used in psychiatric nursing to reduce the use of coercive measures?” and” Which factors contribute to the use of coercive measures in psychiatric nursing.?” A total of eight studies were selected for the review, four in Finnish and four in English. The use of coercive measures is associated with patient-related, staff-related, and structural factors. Patients experiencing psychotic or manic episodes are more likely to be subjected to restrictive measures than other patient groups. Involuntary admission significantly increases the risk of coercive interventions, and previous hospitalizations and their duration are also associated with the of coercion. Staff shortages, high patient numbers, and a lack of alternative methods increase the likelihood of coercive measures. The educational background and attitudes of staff, as well as the training of the referring physician, influence the use of coercion. Conflict situations often begin with disagreements between staff and patients, highlighting the importance of structured operating models. Research evidence indicates that reducing the use of coercive measures in psychiatric nursing requires a comprehensive approach emphasizing responsible leadership, unified practices, and systematic support. Adequate resources, management commitment, and staff education create the prerequisites for changes in organizational culture and the implementation of alternative methods. Staff attitudes, the ability to prevent conflicts, and structural and environmental solutions play a central role in prevention. Models developed for conflict prevention provide alternative approaches for reducing the use of coercive measures. In conclusion, reducing the use of coercive measures in psychiatric nursing requires a long term, systematic, and multidimensional change that does not occur overnight. The process begins with responsible leadership and extends throughout the entire organizational culture.