With My Heart to the World

Abstract

The topic of this bachelor’s thesis is my own artistic research journey. I place my study in the context of autotheoretical and phenomenological studies. According to a definition by Lauren Fournier autotheory is a term for works that exceed existing genre categories and disciplinary boundaries and that florish in the marginal spaces between categories, thus revealing the entanglement of research and creations. In autotheory as well as in fenomenology the personal, bodily experience is central for developing knowledge. In my study I aim to find out in which way the stories of my life and artistic research can be (re)connected, and if this can reveal something essential about my artistic practice.

In this study I focused on the past four years during which I have been studying painting at Free Art School and completing my bachelor’s studies for NOVIA Yrkeshögskolan, but reached even as far as my early childhood. The study also touched on my career as a professional illustrator as well as my latest psychotherapy period, that has overlapped and interlaced my education. My main research material are my painting (action) and paintings (objects), my personal journals, my study journals from Free Art School, my bodily experiences and emotions, discussions with my teachers as well as artworks of other artists, including paintings, exhibitions, films and books. One essential source was an opponent’s text written about my work by my classmate Mirja Väyrynen at Free Art School.

In my research I find out that my painting practice is deeply connected to my emotions, my personal history and to my body. To me painting is an interactive process that exceeds the physical limits of a painting, reaching out into the world in time and space. In reference to several artworks I also conclude that works deriving from very personal starting points can be a path to a shared experience.

Ämnet för denna kandidatuppsats är min egen konstnärliga forskningsresa. Jag placerar min studie i ett sammanhang av autoteoretiska och fenomenologiska studier. Enligt en definition av Lauren Fournier är autoteori en term för verk som överskrider genrekategorier och disciplinära gränser och som frodas i marginalerna mellan kategorier, och därmed avslöjar sammanflätningen mellan forskning och skapande. Inom autoteori såväl som i fenomenologi är den personliga, kroppsliga upplevelsen central för att utveckla kunskap. I min studie syftar jag till att ta reda på på vilket sätt berättelserna om mitt liv och min konstnärliga forskning kan (åter)kopplas, och om detta kan avslöja något väsentligt om min konstnärliga praktik.

I denna studie fokuserade jag på de senaste fyra åren under vilka jag har studerat måleri på Fria Konstskolan och avslutat mina kandidatstudier för NOVIA Yrkeshögskolan, men nådde även så långt som till min tidiga barndom. Studien berörde också min karriär som professionell illustratör samt min senaste psykoterapiperiod, som har överlappat och sammanflätat min utbildning. Mitt huvudsakliga forskningsmaterial är mitt måleri (handling) och målningar (objekt), mina personliga dagböcker, mina studiedagböcker från Fria Konstskolan, mina kroppsliga upplevelser och känslor, diskussioner med mina lärare samt konstverk av andra konstnärer, inklusive målningar, utställningar, filmer och böcker. En viktig källa var en opponents text skriven om mitt arbete av min klasskamrat Mirja Väyrynen på Fria Konstskolan.

I min forskning upptäcker jag att min måleripraktik är djupt kopplad till mina känslor, min personliga historia och min kropp. För mig är måleri en interaktiv process som överskrider en målnings fysiska gränser och når ut i världen i tid och rum. Med hänvisning till flera konstverk drar jag också slutsatsen att verk som härrör från mycket personliga utgångspunkter kan vara en väg till en gemensam upplevelse.

Tämän kandidaatintutkielman aiheena on oma taiteellinen tutkimusmatkani. Sijoitan tutkimukseni autoteoreettisen ja fenomenologisen tutkimuksen kontekstiin. Lauren Fournierin määritelmän mukaan autoteoria on termi teoksille, jotka ylittävät olemassa olevat genrekategoriat ja tieteenalojen rajat ja kukoistavat kategorioiden välisissä marginaalitiloissa paljastaen siten tutkimuksen ja luovan työn kietoutumisen. Sekä autoteoriassa että fenomenologiassa henkilökohtainen, kehollinen kokemus on keskeistä tiedon kehittämisen kannalta. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, millä tavoin elämäni ja taiteellisen tutkimukseni tarinat voidaan (uudelleen)yhdistää, ja voiko tämä paljastaa jotain olennaista taiteellisesta praktiikastani.

Tutkimuksessa keskityin viimeisiin neljään vuoteen, joiden aikana olen opiskellut maalausta Vapaassa taidekoulussa ja suorittanut kandidaatin tutkintoa NOVIA Yrkeshögskolanissa. Tutkimus lähti liikkeelle lapsuudestani, sivusi myös uraani ammattikuvittajana sekä viimeisintä psykoterapiajaksoani, joka on limittynyt ja lomittunut koulutukseeni. Pääasiallinen tutkimusmateriaalini ovat maalaukseni (toiminta) ja maalaukset (objektit), henkilökohtaiset päiväkirjani, opintopäiväkirjani Vapaasta taidekoulusta, keholliset kokemukseni ja tunteeni, keskustelut opettajieni kanssa sekä muiden taiteilijoiden taideteokset, kuten maalaukset, näyttelyt, elokuvat ja kirjat. Yksi olennainen lähde oli luokkatoverini Mirja Väyrysen kirjoittama opponointiteksti työstäni.

Tutkimukseni osoitti minulle, että maalaaminen on syvästi yhteydessä tunteisiini, henkilökohtaiseen historiaani ja kehooni. Maalaus on minulle vuorovaikutteinen prosessi, joka ylittää maalauksen fyysiset rajat ja kurottautuu maailmaan ajassa ja tilassa. Viitaten useisiin taideteoksiin totean, että hyvin henkilökohtaisista lähtökohdista kumpuavat teokset voivat olla polku jaettuun kokemukseen.