Sunnuntaityökorvauksen vaikutus kahvilan palkkakustannuksiin ja liiketoiminnan kannattavuuteen

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin 100 % sunnuntaityökorvauksen vaikutusta helsinkiläisen kahvilan palkkakustannuksiin ja liiketoiminnan kannattavuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää arkipäivien ja sunnuntaiden väliset kannattavuuserot myyntikatteen, palkkakatteen, kriittisen pisteen sekä varmuusmarginaalin avulla. Aihe rajattiin yhden Helsingin keskustassa sijaitsevan kahvilan vuoden 2025 liikevaihdon ja kustannusten tarkasteluun. Arkipyhät olivat mukana erillisenä tarkasteluna.

Tietoperustassa perehdyttiin työaika- ja työsopimuslakiin, matkailu- ja ravintola-alan työehtosopimukseen sekä keskeisiin liiketoiminnan kannattavuuden tunnuslukuihin. Opinnäytetyöhön sisältyi myös kansainvälinen vertailu Saksan ja Ruotsin sunnuntaityökorvausmalleihin. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kokonaistutkimuksena. Aineistona käytettiin vuoden 2025 numeerista dataa, joka saatiin kerättyä kohdeyrityksen kassa- ja työvuorojärjestelmistä. Aineisto analysoitiin Excelin avulla, hyödyntämällä katetuottolaskentaa ja kuvailevia tilastollisia menetelmiä. Laskennassa käytettiin viikonpäiväkohtaisia keskiarvoja.

Tutkimustulokset osoittivat sunnuntain olevan kahvilalle liikevaihdollisesti vahva, mutta suhteelliselta kannattavuudeltaan viikon heikoin päivä. Tätä sunnuntain paradoksia selittää työtunnin hinnan nouseminen keskiarvollisesti 37,83 euroon, mikä oli lähes kaksinkertainen arkipäiviin verrattuna. Palkkakulujen osuus liikevaihdosta nousi sunnuntaisin 33,2 prosenttiin, kun arkisin vastaava luku oli 17–21,7 prosenttia. Tuloksista havaittiin, että sunnuntaisin aukioloajat ja henkilöstöresurssit olivat optimoitu äärimmilleen, mikä näkyi viikon korkeimpana työtehona, mutta samalla riskinä työntekijöiden jaksamiselle. Erityisesti arkipyhät todettiin taloudellisesti erittäin haastaviksi, sillä niiden varmuusmarginaali oli lähes olematon. Johtopäätöksenä todettiin, että nykyinen sunnuntaityökorvausmalli on vanhentunut ja aiheuttaa yrittäjille merkittäviä operatiivisia haasteita. Tämä pakottaa supistamaan aukioloaikoja ja optimoimaan työvuorosuunnittelua entistä tiukemmin kannattavuuden ehdoilla.