Suunnittelun ja koneistuksen rajapinnan kehittäminen
Pajala, Juho (2026)
Pajala, Juho
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603104082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603104082
Tiivistelmä
Työn toimeksiantajana toimi Stresstech Oy, joka valmisti pääosin asiakasräätälöityjä tuotteita yksittäiskappale- ja piensarjatuotantona. Koneistettavat kappaleet olivat usein uusia tai uudelleen suunniteltuja ratkaisuja, minkä vuoksi suunnittelun ja koneistuksen välinen yhteistyö korostui. Yrityksessä hyödynnettiin CAD- ja CAM-järjestelmiä sekä toiminnanohjausjärjestelmää (ERP), mutta suunnitteludokumenttien hallinnassa ei ollut käytössä PDM-järjestelmää.
Tavoitteena oli kuvata suunnittelusta koneistukseen etenevän rajapintaprosessin nykytila sekä tunnistaa kehityskohteita suunnitteludokumenttien käsittelyn tehostamiseksi ja virheriskien vähentämiseksi.
Toteutus tehtiin kehittämistutkimus työnä. Nykytilaa kartoitettiin työryhmätyöskentelyn ja teemahaastattelujen avulla. Prosessi jäsennettiin vaiheittain 27 askeleen kokonaisuudeksi, joka jaettiin suunnitteluun, tuotannon suunnitteluun ja koneistukseen. Lisäksi prosessin ajankäyttöä arvioitiin ajanmittauksin ja nykytilaa analysoitiin Lean-periaatteiden mukaisesti.
Tulosten perusteella prosessi oli rakenteeltaan looginen, mutta vahvasti manuaaliseen tiedon käsittelyyn ja siirtämiseen perustuva. Dokumentteja hallittiin useissa rinnakkaisissa sijainneissa, mikä lisäsi kuormitusta, päällekkäistä työtä ja virheriskiä. Puuttuvat valmistusdokumentit, kuten NC-ohjelmoinnissa tarvittava 3D-malli, viivästyttivät koneistuksen käynnistymistä. Tuotannon suunnittelussa merkittävä työmäärä kohdistui dokumenttien tulostamiseen ja koneistusmappien kokoamiseen, ja vastuunjaossa sekä palautekäytännöissä havaittiin epäselvyyksiä. Tuloksia voitiin hyödyntää rajapintaprosessin jatkokehittämisen lähtökohtana toimintatapojen selkeyttämisessä ja manuaalisten työvaiheiden sujuvoittamisessa.
Tavoitteena oli kuvata suunnittelusta koneistukseen etenevän rajapintaprosessin nykytila sekä tunnistaa kehityskohteita suunnitteludokumenttien käsittelyn tehostamiseksi ja virheriskien vähentämiseksi.
Toteutus tehtiin kehittämistutkimus työnä. Nykytilaa kartoitettiin työryhmätyöskentelyn ja teemahaastattelujen avulla. Prosessi jäsennettiin vaiheittain 27 askeleen kokonaisuudeksi, joka jaettiin suunnitteluun, tuotannon suunnitteluun ja koneistukseen. Lisäksi prosessin ajankäyttöä arvioitiin ajanmittauksin ja nykytilaa analysoitiin Lean-periaatteiden mukaisesti.
Tulosten perusteella prosessi oli rakenteeltaan looginen, mutta vahvasti manuaaliseen tiedon käsittelyyn ja siirtämiseen perustuva. Dokumentteja hallittiin useissa rinnakkaisissa sijainneissa, mikä lisäsi kuormitusta, päällekkäistä työtä ja virheriskiä. Puuttuvat valmistusdokumentit, kuten NC-ohjelmoinnissa tarvittava 3D-malli, viivästyttivät koneistuksen käynnistymistä. Tuotannon suunnittelussa merkittävä työmäärä kohdistui dokumenttien tulostamiseen ja koneistusmappien kokoamiseen, ja vastuunjaossa sekä palautekäytännöissä havaittiin epäselvyyksiä. Tuloksia voitiin hyödyntää rajapintaprosessin jatkokehittämisen lähtökohtana toimintatapojen selkeyttämisessä ja manuaalisten työvaiheiden sujuvoittamisessa.
