Lapsen pään vammat ensihoidossa
Lemettinen, Elina; Jääskeläinen, Ida-Aliisa (2026)
Lemettinen, Elina
Jääskeläinen, Ida-Aliisa
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603114160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603114160
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä koottiin yhteen tietoa, jonka avulla pystyttäisiin erottamaan ensihoidossa lapsen lievä pään vamma vakavasta, jatkohoitoa vaativasta pään vammasta. Lisäksi nostettiin esille nimenomaan lasten anatomisia ja fysiologisia erityispiirteitä sekä haasteita, joita ensihoitajat kohtaavat työskennellessään lapsipotilaiden kanssa.
Lasten tiedetään olevan harvoin kohdattava potilasryhmä ensihoidossa. Erilaiset onnettomuudet ja niistä seuranneet pään vammat lapsilla ovat kuitenkin usein syynä ensihoidon hälyttämiselle. Ensihoitajat kohtaavat työssään paljon aikuispotilaita, joilla on jonkinasteinen pään vamma, ja niiden hoitoon on selvät toimintatavat. Lasten kohdalla tilanteisiin vaikuttaa merkittävästi lapsen ikä ja siihen liittyvät anatomiset ja fysiologiset erityispiirteet. Suomessa lasten pään vammojen hoitoon ei ole laadittu terveydenhuollon ammattilaisille erillistä Käypä hoito –suositusta, eikä näin ollen myöskään ensihoidossa ole selviä toimintamalleja kyseisen potilasryhmän kohdalla.
Opinnäytetyö toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhakuun käytettiin viittä terveysalan tietokantaa (Chinal ultimate, Medline, PubMed, Academic search ultimate ja Medic). Tiedonhaulla löydettiin yhteensä 322 aineistoa, joista opinnäytetyöhön valikoitui lopulta 8 kansainvälistä artikkelia. Tiedonhaun tukena käytettiin lisäksi manuaalista hakua ja näin ollen työssä on käytetty yhteensä 14 aineistoa.
Tuloksista ilmeni isoja puutteita ensihoidon käytettävissä olevista lasten pään vammojen arvioinnin ja hoidon tukityökaluista. Haasteena ensihoitajat kokevat erityisesti kokemuksen ja koulutuksen puutteen, sekä työympäristön vajavaiset resurssit. Lasten pään vammojen punalippuoireista saatiin tuloksissa kootusti tietoa sekä niiden pohjalta muodostettuja jatkohoito suosituksia.
Lasten pään vammoista on niukasti ajantasaisia tutkimustuloksia, ja näin ollen on havaittavissa puutteita ensihoitoon suunnatuissa hoitosuosituksissa. Selkeät ohjeet sujuvoittavat aina ensihoitajien työtä sekä lisäävät lapsipotilaiden turvallisuutta, ja näin ollen olisi tärkeää, että näitä aiheita tutkittaisiin lisää.
Lasten tiedetään olevan harvoin kohdattava potilasryhmä ensihoidossa. Erilaiset onnettomuudet ja niistä seuranneet pään vammat lapsilla ovat kuitenkin usein syynä ensihoidon hälyttämiselle. Ensihoitajat kohtaavat työssään paljon aikuispotilaita, joilla on jonkinasteinen pään vamma, ja niiden hoitoon on selvät toimintatavat. Lasten kohdalla tilanteisiin vaikuttaa merkittävästi lapsen ikä ja siihen liittyvät anatomiset ja fysiologiset erityispiirteet. Suomessa lasten pään vammojen hoitoon ei ole laadittu terveydenhuollon ammattilaisille erillistä Käypä hoito –suositusta, eikä näin ollen myöskään ensihoidossa ole selviä toimintamalleja kyseisen potilasryhmän kohdalla.
Opinnäytetyö toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhakuun käytettiin viittä terveysalan tietokantaa (Chinal ultimate, Medline, PubMed, Academic search ultimate ja Medic). Tiedonhaulla löydettiin yhteensä 322 aineistoa, joista opinnäytetyöhön valikoitui lopulta 8 kansainvälistä artikkelia. Tiedonhaun tukena käytettiin lisäksi manuaalista hakua ja näin ollen työssä on käytetty yhteensä 14 aineistoa.
Tuloksista ilmeni isoja puutteita ensihoidon käytettävissä olevista lasten pään vammojen arvioinnin ja hoidon tukityökaluista. Haasteena ensihoitajat kokevat erityisesti kokemuksen ja koulutuksen puutteen, sekä työympäristön vajavaiset resurssit. Lasten pään vammojen punalippuoireista saatiin tuloksissa kootusti tietoa sekä niiden pohjalta muodostettuja jatkohoito suosituksia.
Lasten pään vammoista on niukasti ajantasaisia tutkimustuloksia, ja näin ollen on havaittavissa puutteita ensihoitoon suunnatuissa hoitosuosituksissa. Selkeät ohjeet sujuvoittavat aina ensihoitajien työtä sekä lisäävät lapsipotilaiden turvallisuutta, ja näin ollen olisi tärkeää, että näitä aiheita tutkittaisiin lisää.
