Rikosperusteisen vahingonkorvauksen täytäntöönpano kuolinpesätilanteissa : uhrin oikeusturva velkojana

Abstract

Rikoksesta aiheutuneiden vahingonkorvausten täytäntöönpano ei kaikissa tilanteissa toteudu tehokkaasti rikoksen uhrin näkökulmasta, erityisesti silloin, kun vahingonkorvausvelallinen on kuollut ja vastuu siirtyy kuolinpesälle. Tutkielmassa tarkasteltiin rikosperusteisen vahingonkorvauksen täytäntöönpanoa yksityishenkilöiden välillä sekä oikeudellisia tekijöitä, joiden avulla vahingonkärsineen velkojan asemaa voidaan turvata. Erityisenä tarkastelun kohteena olivat tilanteet, joissa rikoksentekijän kuolema vaikutti korvausvastuun toteutumiseen ja perintämahdollisuuksiin.

Tutkielma toteutettiin oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää soveltaen. Voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, viranomaisohjeistusta ja relevanttia oikeuskirjallisuutta analysoitiin sanamuodon mukaisen tulkinnan avulla. Työn keskeisinä tarkastelun kohteina olivat vahingonkorvauslain, rikosvahinkolain, perintökaaren ja ulosottokaaren merkitys rikosperusteisen velan täytäntöönpanossa sekä Valtiokonttorin rooli rikosvahinkokorvausten maksajana ja perijänä.

Tutkimuksen perusteella todettiin, että rikoksentekijän kuolema esti rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen, mutta ei poistanut vahingonkorvausvastuuta, joka saattoi kohdistua kuolinpesään. Lisäksi havaittiin, että Valtiokonttorin maksamat rikosvahinkokorvaukset muodostivat uhrille viimesijaisen, mutta merkittävän oikeussuojakeinon tilanteissa, joissa korvauksia ei saatu perittyä rikoksentekijältä tai kuolinpesältä.

Johtopäätöksenä esitettiin, että uhrin oikeusturva rikosperusteisissa vahingonkorvaustilanteissa riippui lainsäädännön vuorovaikutuksesta, uhrin omasta aktiivisuudesta sekä Valtiokonttorin korvausjärjestelmän toimivuudesta, erityisesti kuolinpesätilanteissa.