Pääkäsittelyjuttujen kalenteroiminen Helsingin hovioikeudessa -tapaustutkimus osastolta 3

Abstract

Työssä tarkastellaan Helsingin hovioikeuden pääkäsittelyjuttujen kalenteroimista ja siihen liittyviä haasteita. Tapaustutkimuksen kohteena on hovioikeuden 3. osasto. Aihe on keskeinen, sillä pääkäsittelyjen optimaalinen aikatauluttaminen aiheuttaa merkittävän työmäärän sekä kansliahenkilöstölle että osaston johdolle. Pääkäsittelystä ratkaistavia juttuja saapuu hovioikeuteen enemmän kuin niitä pystytään vuositasolla istumaan, mikä korostaa ennakoivan kalenterointimallin tarvetta.

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää prosessi, joka mahdollistaa pääkäsittelyjen tasapainoisen ja resurssitehokkaan aikataulutuksen ottaen huomioon tuomareiden työmäärän, istuntosalien määrän, kokoonpanojen muodostamisperiaatteet sekä juttujen kiireellisyysluokkien asettamat vaatimukset. Lisäksi kalenteroinnin tulee turvata ratkaisujen antaminen ulos pääsääntöisesti 30 päivän määräajassa siitä, kun pääkäsittely on päättynyt. Osaston käytettävissä oleva tuomareiden määrä ja saliresurssien rajoitteet muodostavat keskeisen lähtökohdan sille, kuinka monta pääkäsittelyä yksittäisellä osastolla voidaan kalenteroida viikoittain istuttavaksi. Samanaikaisesti olisi kuitenkin pyrittävä siihen, ettei jutturuuhkaa syntyisi.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, ja aineisto koostui kuuden vuoden tilastoista vuodesta 2019 sekä osaston johdon ja kansliahoitajan kanssa käydyistä keskusteluista. Monimenetelmällisessä lähestymistavassa yhdistettiin sekä kvantitatiivista että laadullista analyysiä, mikä mahdollisti kalenterointiprosessin kokonaisvaltaisen tarkastelun.

Tuloksissa esitetään kooste pääkäsittelyjen optimaalisesta määrästä viikossa, juttujen kiireellisyysluokista sekä näiden vaikutuksesta resurssitarpeeseen. Analyysin perusteella laadittiin ehdotus kalenterointimalliksi, jonka perusteella saataisiin jaksotettua III-kiireelliset asiat tasaisemmin koko vuodelle ja jätettyä riittävästi tilaa I- ja II-kiireellisille asioille, vuosilomille ja muille toiminnallisille varauksille. Tulosten pohjalta arvioidaan myös, kuinka monta jäsentä osasto tarvitsee hoitaakseen juttuvirran aiheuttaman kokonaistyökuorman sujuvasti nykyisten sali- ja henkilöstörajoitteiden puitteiden sisällä.

Johtopäätöksenä todetaan, että suunnitelmallisempi ja Lean-periaatteita hyödyntävä kalenterointi parantaa sekä virtaustehokkuutta että oikeusturvan toteutumista. Kehitetty toimenpidesuunnitelma tarjoaa konkreettisen työkalun osaston toiminnan tehostamiseen sekä henkilöstön työhyvinvoinnin tukemiseen.