Luonnonarvokaupan soveltaminen metsä- ja suokohteilla : tapaustutkimus luonnonarvohehtaarilaskennasta ja opas metsänhoitoyhdistykselle

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin Metsänhoitoyhdistys Etelä-Suomen toimeksiannosta. Työn taustalla oli tarve selkeälle ja jaettavalle materiaalille luonnonarvokaupasta sekä käytännön tiedolle siitä, miten luonnonarvokaupan menetelmät soveltuvat erilaisille elinympäristöille. Työn tavoitteena oli tarkastella luonnonarvokaupan soveltuvuutta käytännössä metsä- ja suokohteilla sekä tuottaa metsänhoitoyhdistyksen käyttöön yleisopas luonnonarvokaupasta. Tutkimuksessa selvitettiin, miten luonnonarvokaupan menetelmät soveltuvat erilaisille elinympäristöille, miten kohteiden ekologinen lähtötila ja luontotyyppi vaikuttavat luonnonarvohehtaarien kertymään sekä millaisia käytännön rajoitteita luonnonarvokaupan toteuttamiseen liittyy. Empiirinen tarkastelu toteutettiin tapaustutkimuksena kolmella kohteella Heinolassa, Pornaisissa ja Padasjoella. Kohteet edustivat metsätalousvaikutteista metsää, lehtokohdetta sekä ojitettua puustoista suota. Kohteiden ekologinen tila arvioitiin maastossa luontotyyppikohtaisten mittareiden avulla. Ekologisen tilan perusteella laskettiin kohteiden luonnonarvohehtaarimäärät, minkä jälkeen arvioitiin suunniteltujen ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpiteiden tuottamaa lisäisyyttä BOOST-hankkeessa kehitetyn kertymälaskurin avulla. Tulokset osoittivat, että luonnonarvokaupan menetelmät soveltuvat sekä metsätalousvaikutteisille metsäalueille että ojitetuille suokohteille. Lisäisyyden muodostuminen ja luonnonarvohehtaarien kertymä vaihtelivat kuitenkin kohteiden ekologisen lähtötilan, luontotyypin ja toteutettujen toimenpiteiden mukaan. Metsäkohteilla lisäisyys muodostui pääasiassa puuston rakenteen monipuolistamisen ja luontaisen kehityksen kautta, kun taas suokohteella keskeinen vaikutus liittyi vesitalouden palauttamiseen. Tulokset osoittivat myös, että luonnonarvohehtaarien määrä voi laskea toimenpiteiden toteutusvuonna ennen kuin ekologinen tila alkaa parantua tarkastelujaksolla. Tulosten perusteella luonnonarvokauppa näyttäytyy käyttökelpoisena mutta edelleen kehittyvänä järjestelmänä, jonka soveltaminen edellyttää kohdekohtaista arviointia. Luonnonarvokaupan onnistunut toteuttaminen edellyttää ekologisen lähtötilan, lisäisyyspotentiaalin, toimenpiteiden toteutettavuuden ja ajallisen kehityksen tarkastelua yhtenä kokonaisuutena.

This thesis was commissioned by the Forest Management Association Southern Finland. The background of the study was the need for clear and shareable material on biodiversity credit trading as well as practical information on how its methods can be applied in different types of environments. The aim of the thesis was to examine the practical applicability of biodiversity credit trading on forest and peatland sites and to produce a general guide on biodiversity credit trading for the use of the Forest Management Association. The study examined how the methods of biodiversity credit trading can be applied in different habitats, how the ecological baseline and habitat type of a site affect the accumulation of biodiversity credits (habitat hectares, hha), and what practical constraints are associated with implementing biodiversity credit trading. The empirical analysis was conducted as a case study on three sites located in Heinola, Pornainen and Padasjoki. The sites represented a managed forest site, a grove forest site, and a drained wooded peatland. The ecological condition of the sites was assessed in the field using habitat-specific indicators. Based on the ecological condition, the number of biodiversity credits (habitat hectares) was calculated, after which the additionality generated by planned restoration and nature management measures was evaluated using the accumulation calculator developed in the BOOST project. The results indicated that the methods of biodiversity credit trading can be applied to both managed forest sites and drained peatland sites. However, the formation of additionality and the accumulation of biodiversity credits varied depending on the ecological baseline, habitat type and the implemented measures. On forest sites, additionality was mainly generated through the diversification of forest structure and natural development, whereas on the peatland site the key factor was the restoration of hydrological conditions. The results also showed that the number of biodiversity credits may decrease during the implementation year of restoration measures before the ecological condition begins to improve over the assessment period. Based on the results, biodiversity credit trading appears to be a useful but still developing system whose application requires site-specific assessment. Successful implementation requires considering the ecological baseline, additionality potential, feasibility of measures and the temporal development of biodiversity credits as an integrated whole.