Kiireettömiä kohtaamisia ja arjen tukea - Huoltajien näkemyksiä varhaiskasvatuksen perhetyön kehittämisestä
Sinisalo, Tiia (2026)
Sinisalo, Tiia
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603234828
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603234828
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin huoltajien tarpeita ja toivottuja tukimuotoja varhaiskasvatuksesta tehtävän perhetyön tueksi. Lähtökohtana on, että perheitä tukemalla voidaan edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, sillä lapsen hyvinvointi rakentuu ensisijaisesti perheen arjessa. Opinnäytetyön taustalla on ajatus varhaiskasvatuksen sosionomin vahvistuvasta, mutta vielä osin jäsentymättömästä roolista sekä sosiaalilain muutoksesta, jossa painotetaan ennaltaehkäisevää matalankynnyksen painopistettä. Tavoitteena oli hyödyntää opinnäytetyön tuloksia varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan vahvistamisessa ja osana varhaiskasvatuksen perhetyön kehittämistä.
Tutkimus toteutettiin Forms-kyselytutkimuksena, jossa hyödynnettiin sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Avoimet vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla pelkistämisen, koodauksen ja teemoittelun avulla. Monivalintakysymysten vastauksia tarkasteltiin prosentuaalisesti. Kyselyyn vastasi yhteensä 11 huoltajaa. Tulosten perusteella huoltajat pitivät tärkeimpinä asioina aitoa ja kiireetöntä kohtaamista, lapsen tuntemista yksilönä, sekä keskustelumahdollisuuksia ja vanhemmuuden tukemista. Huoltajat toivoivat tulevaisuudessa mahdollisuutta keskustella arjen tilanteista ammattilaisen kanssa matalalla kynnyksellä sekä toivovat saavansa ammattilaisilta tukea vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Toivotuiksi tukimuodoiksi nousivat keskusteluapu, vertaistuki sekä palveluohjaus.
Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa tehtävä perhetyö voisi vastata huoltajien arjessa kokemiin tarpeisiin ja vahvistaa ennaltaehkäisevää tukea. Sosionomin roolin vahvistaminen ja varhaiskasvatuksessa tehtävän perhetyön näkyväksi tekeminen voi madaltaa avun hakemisen kynnystä sekä lisätä perheiden kokemusta osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta. Huoltajien esiin nostamat tarpeet, lainsäädännön muutokset ja sosionomien vahvistuva asema luovat hyvän pohjan perhetyön vakiinnuttamiselle osaksi varhaiskasvatuksen perustehtävää.
Tutkimus toteutettiin Forms-kyselytutkimuksena, jossa hyödynnettiin sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Avoimet vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla pelkistämisen, koodauksen ja teemoittelun avulla. Monivalintakysymysten vastauksia tarkasteltiin prosentuaalisesti. Kyselyyn vastasi yhteensä 11 huoltajaa. Tulosten perusteella huoltajat pitivät tärkeimpinä asioina aitoa ja kiireetöntä kohtaamista, lapsen tuntemista yksilönä, sekä keskustelumahdollisuuksia ja vanhemmuuden tukemista. Huoltajat toivoivat tulevaisuudessa mahdollisuutta keskustella arjen tilanteista ammattilaisen kanssa matalalla kynnyksellä sekä toivovat saavansa ammattilaisilta tukea vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Toivotuiksi tukimuodoiksi nousivat keskusteluapu, vertaistuki sekä palveluohjaus.
Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa tehtävä perhetyö voisi vastata huoltajien arjessa kokemiin tarpeisiin ja vahvistaa ennaltaehkäisevää tukea. Sosionomin roolin vahvistaminen ja varhaiskasvatuksessa tehtävän perhetyön näkyväksi tekeminen voi madaltaa avun hakemisen kynnystä sekä lisätä perheiden kokemusta osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta. Huoltajien esiin nostamat tarpeet, lainsäädännön muutokset ja sosionomien vahvistuva asema luovat hyvän pohjan perhetyön vakiinnuttamiselle osaksi varhaiskasvatuksen perustehtävää.
