Viininmaistelun elämyksellistäminen
Suokas, Maija (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603265011
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603265011
Tiivistelmä
Tausta ja tavoite. Palvelutaloudesta kohti elämystaloutta siirtyminen on lisännyt kuluttajien odotuksia mieleenpainuvista, tunteita herättävistä kokemuksista (Pine & Gilmore, 1999). Tämä kehitys koskee voimakkaasti myös ravintola- ja viinikulttuuria. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla kahden erilaisen viininmaistelutilaisuuden – pelkistetyn, faktatietoon keskittyvän ja moniaistisen, elämyksellisen – vaikutusta osallistujien kokemukseen ja elämykseen. Työn tavoitteena oli selvittää, miten elämyksellinen palvelumuotoilu (Tarssanen & Kylänen, 2007) muuttaa osallistujien kokemusta perinteiseen opetusmaiseen lähestymistapaan verrattuna.
Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kokeellisena vertailuna, jossa sama 14 hengen otos osallistui molempiin tilaisuuksiin: pelkistettyyn (Maistelu 1) ja elämykselliseen (Maistelu 2). Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa käytettiin Likert-asteikkoa. Tulosten analyysiin käytettiin parittaista Wilcoxonin signed-rank -testiä pienen otoskoon vuoksi, sekä Cohenin d:tä ja Cliff’s δ :a vaikutuksen suuruuden arviointiin. Lisäksi käytettiin Pearsonin korrelaatiota suositteluhalukkuuden (NPS) yhteyksien tutkimiseen.
Tulokset. Kaikki osallistujat kokivat molemmat maistelut erittäin tyydyttävinä ja opetuksellisina, eikä oppimiskokemuksessa ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Tilastollisesti merkitsevät ja käytännössä suuret erot havaittiin elämyksellisen maistelun eduksi:
Moniaistisuus (Cohenin d = 1,6, Cliff’s δ = 0,92) ja tarinallisuus (Cohenin d = 1,07, Cliff’s δ = 0,71) olivat selvästi korkeammat elämyksellisessä tilaisuudessa, mikä osoittaa moniaistisen muotoilun onnistuneen.
Suositteluhalukkuus (NPS) oli merkitsevästi korkeampi elämyksellisessä maistelussa (9,64 vs. 8,93). Suositteluhalukkuus korreloi vahvimmin tarinallisuuden kanssa (r = 0,65).
Johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että elämyksellinen palvelumuotoilu pystyy tuottamaan tilastollisesti merkitsevästi vahvemman ja mieleenpainuvamman emotionaalisen kokemuksen heikentämättä samalla opetuksellista sisältöä. Vahvin muistijälki syntyi, kun faktatieto yhdistettiin tarinaan ja aistien käyttöön. Tulosten perusteella Restonomi-alan toimijoita kehotetaan siirtymään puhtaasta informaation välittämisestä emotionaaliseen ja tarinalliseen muotoiluun, jossa ohjaaja toimii fasilitoijana ja tilan estetiikka luo osallistujille mahdollisuuden eskapismiin (Pine & Gilmore, 1999). Jatkotutkimusta ehdotetaan keskittämään elämyksellisyyden suoriin taloudellisiin vaikutuksiin.
Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kokeellisena vertailuna, jossa sama 14 hengen otos osallistui molempiin tilaisuuksiin: pelkistettyyn (Maistelu 1) ja elämykselliseen (Maistelu 2). Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa käytettiin Likert-asteikkoa. Tulosten analyysiin käytettiin parittaista Wilcoxonin signed-rank -testiä pienen otoskoon vuoksi, sekä Cohenin d:tä ja Cliff’s δ :a vaikutuksen suuruuden arviointiin. Lisäksi käytettiin Pearsonin korrelaatiota suositteluhalukkuuden (NPS) yhteyksien tutkimiseen.
Tulokset. Kaikki osallistujat kokivat molemmat maistelut erittäin tyydyttävinä ja opetuksellisina, eikä oppimiskokemuksessa ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Tilastollisesti merkitsevät ja käytännössä suuret erot havaittiin elämyksellisen maistelun eduksi:
Moniaistisuus (Cohenin d = 1,6, Cliff’s δ = 0,92) ja tarinallisuus (Cohenin d = 1,07, Cliff’s δ = 0,71) olivat selvästi korkeammat elämyksellisessä tilaisuudessa, mikä osoittaa moniaistisen muotoilun onnistuneen.
Suositteluhalukkuus (NPS) oli merkitsevästi korkeampi elämyksellisessä maistelussa (9,64 vs. 8,93). Suositteluhalukkuus korreloi vahvimmin tarinallisuuden kanssa (r = 0,65).
Johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että elämyksellinen palvelumuotoilu pystyy tuottamaan tilastollisesti merkitsevästi vahvemman ja mieleenpainuvamman emotionaalisen kokemuksen heikentämättä samalla opetuksellista sisältöä. Vahvin muistijälki syntyi, kun faktatieto yhdistettiin tarinaan ja aistien käyttöön. Tulosten perusteella Restonomi-alan toimijoita kehotetaan siirtymään puhtaasta informaation välittämisestä emotionaaliseen ja tarinalliseen muotoiluun, jossa ohjaaja toimii fasilitoijana ja tilan estetiikka luo osallistujille mahdollisuuden eskapismiin (Pine & Gilmore, 1999). Jatkotutkimusta ehdotetaan keskittämään elämyksellisyyden suoriin taloudellisiin vaikutuksiin.