Pitkäaikaiset vakiintuneet käytännöt ja niiden vaikutus direktio-oikeuteen

Abstract

Työoikeudessa työnantajan direktio-oikeus liittyy työn tekemisen järjestämistä koskevaan määräysvaltaan, mutta työsuhteen aikana syntyvät vakiintuneet käytännöt voivat vaikuttaa sen sisältöön. Tarkoituksena oli selvittää, millä edellytyksillä työpaikalla noudatettu käytäntö muodostui työsuhteen ehdoksi ja missä tilanteissa se rajoitti työnantajan määräysvaltaa.

Tutkimus toteutettiin lainopillisena tutkimuksena hyödyntäen työlainsäädäntöä, työoikeudellista oikeuskirjallisuutta sekä korkeimman oikeuden ratkaisuja. Tarkastelu perustui oikeuslähteiden systemaattiseen tulkintaan ja oikeuskäytännön vertailuun.

Tulosten perusteella käytännön merkitys ei määräytynyt yksittäisen tekijän, kuten ajan kulumisen perusteella, vaan tapauskohtaisessa kokonaisarvioinnissa. Arvioinnissa painottuivat käytännön johdonmukaisuus ja sisältö, osapuolten sitoutumistarkoitus, työntekijän perusteltu luottamus sekä se oikeudellinen kehys, jossa käytäntöä oli noudatettu. Pitkäaikainenkaan menettely ei automaattisesti muodostunut työsuhteen ehdoksi, vaan ratkaisevaa oli, voitiinko käytännön katsoa muodostuneen osaksi työsuhteen ehtoja ja siten määrittäneen työnantajan direktio-oikeuden laajuutta.