Tunne osana yksilön kestävää muutosta : työpajamalli nuorten affektiivisen ja kestävästi esteettisen ympäristösuhteen muotoutumisen tukena

Abstract

Tässä opinnäytetyössä kehitettiin työpajamalli, jonka avulla voidaan tarkastella nuorten luonto- ja ympäristösuhteeseen liittyviä aistimuksia, tunteita ja affekteja tilanteissa, joissa ekologinen kestävyys ja koettu esteettisyys voivat nuorten näkökulmasta olla keskenään jännitteisiä. Työn tavoitteena oli tuottaa käytännönläheinen menetelmä, jota voidaan hyödyntää nuorilähtöisessä tutkimuksessa ja kehittämisessä, kuten esimerkiksi Juveniassa, sekä nuorisotyössä ja kouluissa nuorten ekologisen osallisuuden sekä kestävästi esteettisen ymmärryksen tukena. Kulttuuristen muutosten ymmärtäminen edellyttää emotionaalisten ja kokemuksellisten ulottuvuuksien tarkastelua, ja ekologisen siirtymän tukeminen vaatii nuorten omien kokemusten ja tulkintojen huomioimista.

Työn teoreettinen viitekehys rakentuu affektitutkimuksesta, kehollisen kokemuksen filosofiasta, aistietnografiasta sekä ympäristöestetiikasta ja kestävän kehityksen tarkastelusta. Kokonaisuus jäsentää tunteiden, esteettisten mieltymysten ja kestävyyttä koskevan tiedon yhteisvaikutuksia ympäristösuhteen muovautumisessa. Työtä lähestyttiin laadullisesti työpajojen, havainnoinnin, haastatteluiden, kyselyiden ja palvelumuotoilun menetelmien kautta. Aineisto kerättiin Helsingissä ja Espoossa syksyllä 2025. Työpajoissa tarkasteltiin luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja ennallistamista ennen ja jälkeen ekologista kestävyyttä koskevaa tietoa. Näin voitiin tarkastella, millaisia muutoksia ekososiaalisessa ympäristösuhteessa voi ilmetä ja miten nämä muutokset voivat tukea ymmärrystä ympäristön kestävyydestä, esteettisistä kokemuksista sekä yksilön siirtymisestä ja sitoutumisesta ekologisiin arvoihin.

Työpajamalli perustuu affektikortteihin, jotka tarjoavat välineen tunteiden, kokemusten, aistien ja kulttuuristen merkitysten ilmaisemiseen sekä näiden suhteiden hahmottamiseen. Erilaisin visualisoinnein analysoitu aineisto viittasi siihen, että esiintyneet tunteet eivät olleet pysyviä, vaan muuttuivat erityisesti tiedon lisääntymisen ja keskustelun myötä, jolloin ekologiset arvot korostuivat esteettisten arvojen rinnalla. Tulokset osoittivat työpajamallin toimivaksi nuorten tunteiden ja aistikokemusten sanoittamisessa. Jatkokehittämistarpeiksi tunnistettiin muun muassa kulttuuristen merkitysten korttien systemaattisempi testaus, korttimuodostelmien ohjeistuksen vahvistaminen ja korttisisältöjen täydentäminen.

This thesis developed a workshop model designed to examine young people’s sensory perceptions, emotions and affects in relation to their experiences of nature and the environment. The model focuses on situations where ecological sustainability and perceived aesthetic value may be in tension from the youth perspective. The study aimed to produce a practical procedure for implementation in youth work and schools to support youth ecological participation and their understanding of sustainable aesthetics. Understanding cultural change requires attention to emotional and experiential dimensions. Supporting the ecological transition necessitates recognizing young people’s own experiences and interpretations.

The study’s theoretical framework draws on affect theory, the philosophy of embodied experience, sensory ethnography, environmental aesthetics, and sustainable development. It conceptualizes how emotions, aesthetic preferences, and sustainability knowledge shape environmental relationships. A qualitative approach was adopted, using workshops, observation, interviews, questionnaires, and service design methods. The data for the study were collected in Helsinki and Espoo in autumn 2025. The workshops addressed biodiversity loss and ecological restoration, both before and after introducing sustainability-related information, enabling an examination of changes in ecosocial environmental relationships and individuals’ engagement with ecological and aestethic values.

The workshop model is based on affect cards, which provide tools for expressing emotions, experiences, sensory perceptions and cultural meanings, as well as for understanding the relationships between them. Analysis of the data, through visualizations, indicated that the emotions expressed were not static, but evolved particularly through increased knowledge and discussion, during which ecological values became emphasized alongside aesthetic values. The results indicate that the workshop model effectively supports verbalization of young people’s emotions and sensory experiences. Suggestions for further development include more systematic testing of cultural meaning cards, stronger guidance for card configurations and expanded card content.