Moniammatillinen yhteistyö nuorten rikosten ennaltaehkäisyssä aiemman tutkimustiedon perusteella : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Nuorten rikoskäyttäytyminen kytkeytyy usein monisyisiin yksilöllisiin, sosiaalisiin ja rakenteellisiin tekijöihin, minkä vuoksi rikosten ennaltaehkäisy edellyttää useiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Moniammatillinen yhteistyö on tunnistettu keskeiseksi toimintatavaksi nuorten tukemisessa, mutta sen toimivuutta ja edellytyksiä on tarpeen tarkastella kootusti. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia tuloksia aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu moniammatillisesta yhteistyöstä nuorten rikosten ennaltaehkäisyssä.

Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa aineisto koostui kansainvälisistä tutkimuksista. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valittiin kansainvälisiä vertaisarvioituja tutkimuksia, joissa tarkasteltiin moniammatillista yhteistyötä nuorisorikosjärjestelmän, lastensuojelun ja muiden nuorten palveluiden rajapinnoilla. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla tutkimustulokset yhteistyötä tukeviin ja estäviin kokemuksiin, nuorten ja huoltajien kokemuksiin sekä yhteistyön rakenteelliseen jatkuvuuteen ja katkoksiin.

Tulosten perusteella moniammatillinen yhteistyö näyttäytyi vaikuttavana erityisesti silloin, kun se mahdollisti nuoren tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun, selkeät vastuut ja toimivan tiedonkulun. Yhteinen tavoite, keskinäinen luottamus ja perheiden osallisuuden vahvistaminen tukivat rikosten ennaltaehkäisyä. Yhteistyötä heikensivät puolestaan epäselvät roolit, pirstaleiset palvelurakenteet, resurssipuutteet ja kontrollipainotteiset toimintakulttuurit. Nuorten ja huoltajien kokemuksissa korostuivat osallisuuden, ymmärrettävyyden ja jatkuvuuden merkitys. Palvelupolkujen siirtymävaiheet näyttäytyivät erityisen haavoittuvina kohtina, joissa yhteistyön katkokset lisäsivät syrjäytymis- ja rikoskierteen riskiä.

Johtopäätöksenä todettiin, että moniammatillisen yhteistyön vaikuttavuus nuorten rikostenennaltaehkäisyssä rakentui sekä rakenteellisista että kokemuksellisista tekijöistä. Pysyvien yhteistyörakenteiden, selkeän koordinaation ja nuoren toimijuutta vahvistavien käytäntöjen kehittäminen nähtiin keskeisenä edellytyksenä ennaltaehkäisevän työn onnistumiselle.