Imutelapäivitysten vakiointi, Esisuunnittelun tarpeen arviointi huoltoprosessissa
Kaikkonen, Eetu (2026)
Kaikkonen, Eetu
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604095889
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604095889
Tiivistelmä
Prosessiteollisuudessa paperi- ja kartonkikoneiden kriittisten koneenosien, kuten imutelojen,
toimintavarmuus vaikuttaa merkittävästi tuotannon tehokkuuteen, ajettavuuteen ja
kustannustasoon. Imuteloihin kohdistuvat modernisoinnit toteutettiin tyypillisesti huoltotöiden
yhteydessä, mutta päivitysten tarjoaminen ja toteuttaminen edellytti usein erillistä teknistä
esisuunnittelua. Tämä hidasti päätöksentekoa, pidenti toimitusaikoja ja kuormitti
suunnitteluresursseja erityisesti toistuvissa ja teknisesti rajatuissa päivityksissä. Tehtävänä oli
selvittää, missä tilanteissa imutelapäivitykset voitiin toteuttaa vakioidusti ilman erillistä
esisuunnittelua sekä millä teknisillä ja toiminnallisilla kriteereillä tätä voitiin arvioida.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksellisena kehittämistyönä. Empiirinen aineisto kerättiin
imutelahuollon ja -päivitysten parissa työskenteleville asiantuntijoille suunnatulla Microsoft Forms -kyselyllä sekä täydentävillä asiantuntijahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin laadullisen
sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Analyysissä hyödynnettiin lisäksi teknistä
dokumentaatiota sekä ammatillista kokemusta imutelahuollon ja modernisointien parissa.
Tuloksena tunnistettiin keskeiset tekniset, rakenteelliset ja toiminnalliset tekijät, jotka vaikuttivat
imutelapäivitysten standardoitavuuteen. Rakenteellisesti kevyet ja rajattuun alueeseen
kohdistuvat päivitykset todettiin useimmiten toteutettaviksi ilman erillistä esisuunnittelua, kun
taas päivitykset, jotka vaikuttivat telan virtaus- tai alipaineolosuhteisiin, edellyttivät
tapauskohtaista teknistä tarkastelua. Työn tuloksena muodostettiin kriteeripohjainen
luokittelumalli imutelapäivitysten toteutettavuuden arviointiin.
Johtopäätöksenä todettiin, että imutelapäivitysten standardointi mahdollisti huolto- ja
modernisointiprosessien nopeuttamisen, suunnitteluresurssien tehokkaamman kohdentamisen
sekä asiakasarvon parantamisen silloin, kun tekniset reunaehdot ja lähtötiedot olivat riittävän
toimintavarmuus vaikuttaa merkittävästi tuotannon tehokkuuteen, ajettavuuteen ja
kustannustasoon. Imuteloihin kohdistuvat modernisoinnit toteutettiin tyypillisesti huoltotöiden
yhteydessä, mutta päivitysten tarjoaminen ja toteuttaminen edellytti usein erillistä teknistä
esisuunnittelua. Tämä hidasti päätöksentekoa, pidenti toimitusaikoja ja kuormitti
suunnitteluresursseja erityisesti toistuvissa ja teknisesti rajatuissa päivityksissä. Tehtävänä oli
selvittää, missä tilanteissa imutelapäivitykset voitiin toteuttaa vakioidusti ilman erillistä
esisuunnittelua sekä millä teknisillä ja toiminnallisilla kriteereillä tätä voitiin arvioida.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksellisena kehittämistyönä. Empiirinen aineisto kerättiin
imutelahuollon ja -päivitysten parissa työskenteleville asiantuntijoille suunnatulla Microsoft Forms -kyselyllä sekä täydentävillä asiantuntijahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin laadullisen
sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Analyysissä hyödynnettiin lisäksi teknistä
dokumentaatiota sekä ammatillista kokemusta imutelahuollon ja modernisointien parissa.
Tuloksena tunnistettiin keskeiset tekniset, rakenteelliset ja toiminnalliset tekijät, jotka vaikuttivat
imutelapäivitysten standardoitavuuteen. Rakenteellisesti kevyet ja rajattuun alueeseen
kohdistuvat päivitykset todettiin useimmiten toteutettaviksi ilman erillistä esisuunnittelua, kun
taas päivitykset, jotka vaikuttivat telan virtaus- tai alipaineolosuhteisiin, edellyttivät
tapauskohtaista teknistä tarkastelua. Työn tuloksena muodostettiin kriteeripohjainen
luokittelumalli imutelapäivitysten toteutettavuuden arviointiin.
Johtopäätöksenä todettiin, että imutelapäivitysten standardointi mahdollisti huolto- ja
modernisointiprosessien nopeuttamisen, suunnitteluresurssien tehokkaamman kohdentamisen
sekä asiakasarvon parantamisen silloin, kun tekniset reunaehdot ja lähtötiedot olivat riittävän
