Muistin tehokkaampi hyödyntäminen kitaransoiton opiskelussa : aikavälikertaus oppimisen tueksi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ulkoaopettelun merkitystä soitonopiskelussa sekä, sitä miten ulkoaoppimista voisi tehostaa. Käsittelen sitä miten yleisesti toimiviksi havaittuja pedagogisia menetelmiä voi paremmin hyödyntää soitonopetuksen tehokkuuden parantamiseksi. Ulkomuistiin opettelun merkitystä ei painoteta riittävästi, vaikka se on iso osa yksilön musikaalisuuden kehittymistä. Tutkimuksen keskeisin työkalu oli Leitner-järjestelmän käyttö ja soveltaminen soitonopiskeluun. Tutkimus toteutettiin pääosin autoetnografisena tutkimuksena kvalitatiivista menetelmää käyttäen. Lisäksi osa materiaalista teetätettiin koehenkilöillä, joilta saatuja tuloksia verrattiin keskenään päätutkimuslinjan kanssa. Pohjana tutkimukselle käytettiin aikavälikertausta ja siihen liittyvää lähdeaineistoa. Tulokset osoittivat, että aikavälikertaaminen Leitner-järjestelmää käyttäen on musiikin opiskelun yhteydessä sovellettuna, toimiva ratkaisu. Ilmi tuli myös, miten ihmisten yksilölliset erot vaikuttavat siihen, minkälaisia oppimistyökaluja kunkin henkilön kohdalla aktivoituu. Opinnäytetyö tarjoaa hyvän pohjan aikavälikertaamisen jatkojalostamiselle soitonopetuksen yhteydessä, ja konkreettisia ajatuksia siitä, miten se kannattaa toteuttaa ja minkälaisissa tilanteissa sen käyttö edistymistä tukeva ratkaisu.