Esihenkilötyön haasteet ja mahdollisuudet etä- ja hybridityössä.

Abstract

Etä- ja hybridityön yleistyminen on muuttanut merkittävästi esihenkilötyön toimintaympäristöä erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Työn tekemisen tapojen muutos on asettanut uusia vaatimuksia johtamiselle, vuorovaikutukselle ja työhyvinvoinnin tukemiselle. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella esihenkilötyön haasteita ja mahdollisuuksia etä- ja hybridityössä sekä tunnistaa uudistuvia johtamiskäytäntöjä ja keinoja työhyvinvoinnin tukemiseen hajautetuissa työympäristöissä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen analyysiaineisto koostui vertaisarvioiduista tieteellisistä tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät etä- ja hybridityötä esihenkilö- ja johtamisnäkökulmasta sosiaali- ja terveysalalla tai olivat siihen yleisesti sovellettavissa. Tieteellisiä kirjoja sekä viranomais- ja tutkimusorganisaatioiden julkaisuja hyödynnettiin opinnäytetyön tietoperustan ja pohdinnan tukena. Aineisto analysoitiin laadullisen teema-analyysin avulla. Analyysin tuloksena muodostettiin neljä pääteemaa: etä- ja hybridityön vaikutukset esihenkilötyöhön, esihenkilötyön keskeiset haasteet etä- ja hybridityössä, uudistuvat johtamiskäytännöt ja esihenkilötyön mahdollisuudet sekä työhyvinvoinnin tukeminen esihenkilötyön keinoin etä- ja hybridityössä. Tulosten perusteella esihenkilötyössä korostuvat vuorovaikutuksen suunnitelmallisuus, selkeät johtamisrakenteet, luottamukseen perustuva johtaminen sekä esihenkilön aktiivinen rooli työhyvinvoinnin tukemisessa. Etä- ja hybridityö tarjoavat esihenkilötyölle myös uusia mahdollisuuksia kehittää johtamiskäytäntöjä kohti valmentavaa ja osallistavaa johtamisotetta. Opinnäytetyö tuottaa tietoa esihenkilötyön kehittämiseksi etä- ja hybridityön kontekstissa ja tukee sosiaali-ja terveysalan organisaatioita kestävien johtamiskäytäntöjen ja työhyvinvoinnin edistämisessä.