Sopimussakkoehdon kohtuullisuus terveydenhuollon tarvikehankintasopimuksissa

Abstract

Suomen alijäämäinen valtiontalous ajaa hankintayksiköitä tehostamaan julkisten varojen käyttöä. Yksi keino varojen käytön tehostamiseksi löytyy hankintasopimuksista ja niissä käytetyistä sopimussakkoehdoista. Kohtuullisiksi mitoitetut sopimussakkoehdot voivat osaltaan edistää kilpailua julkisissa hankinnoissa, mikä tukee julkisten varojen tehokasta käyttöä.

Tutkimus suoritettiin lainopillisena tutkimuksena. Sanamuodon mukaisen tulkinnan avulla tarkasteltiin, miten kohtuullisuus näkyy terveydenhuollon tarvikehankintasopimusten sopimussakkoehdoissa. Erityisesti tutkittiin sitä, mitkä ilmaisut sopimussakkoehdoissa viittaavat kohtuullisuuteen. Lisäksi lainopillista menetelmää hyödyntäen tutkimuksessa systematisoitiin sopimussakkoehtojen kohtuullisuutta sääntelevää lainsäädäntöä sekä markkinaoikeuden ratkaisukäytäntöjä.

Tutkimuksessa havaittiin, että sopimussakkoehtojen kohtuullisuuden arvioinnissa korostuu erityisesti hankintalain suhteellisuusperiaate. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kohtuullisuuden arviointiin vaikuttavat mm. hankinnan luonne sekä sopimussakkoehtojen oikea suhde tavoiteltavan päämäärän kanssa. Mikäli sopimussakkoehdot eivät ole hankintalain suhteellisuusperiaatteen mukaisia, ne saattavat joutua soviteltaviksi oikeustoimilain 36 §:n mukaisen sovittelusäännöksen perusteella. Markkinaoikeuden ratkaisuista selvisi, että markkinaoikeus on valmis katsomaan ankariakin sopimussakkoehtoja kohtuullisiksi, mikäli sopimussakkolausekkeiden suhteellisuus hankinnan arvoon nähden on otettu riittävällä tavalla huomioon. Tulosten perusteella esimerkkinä käytettyjen terveydenhuollon tarvikehankintasopimusten sopimussakkoehdot täyttävät kohtuullisuuden vaatimukset ja ovat linjassa markkinaoikeuden ratkaisukäytäntöjen kanssa.