Työhyvinvointi itsensä johtamisen näkökulmasta

Abstract

Nykypäivän työelämässä tarvitaan ammattiosaamisen lisäksi myös muita tärkeitä taitoja, kuten elämänhallintataitoja ja kommunikointitaitoja. Nämä taidot kehittyvät - eikä niitä erityisesti opeteta. Työhyvinvointi koostuu monesta tekijästä ja se syntyy pääosin työn arjessa. Työhyvinvoinnin vastuu jakautuu työntekijän ja työnantajan kesken ja se vaatii systemaattista johtamista.

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millä keinoilla varhaiskasvatuksen henkilöstö johtaa omaa työtään sekä miten henkilöstö ajattelee oman toiminnan vaikuttavan muihin työyhteisön jäseniin. Tutkimuksessa käsiteltiin henkilöstön käsityksiä itsensä johtamisesta ja sen vaikutuksista omaan sekä työyhteisön työhyvinvointiin. Tutkimuksessa vastattiin kysymyksiin: ’’Millä keinoilla johdat omaa työtäsi?’’ sekä ’’Miten oma toiminta vaikuttaa muiden työyhteisön jäsenten työhyvinvointiin?’’.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyn avulla keskisuuren kaupungin varhaiskasvatushenkilöstölle. Tutkimuksen aineisto analysoitiin Susa Nikulan itsensä johtamisen viitekehyksen mukaan. Se sisältää neljä osa-aluetta: ajattelu, tunteet, toiminta ja energia. Tuloksista ilmeni, että varhaiskasvattajilla on useita itsensä johtamisen keinoja, erityisesti toimintaan liittyen. Merkittäviä keinoja olivat työn rajaaminen, delegointi, aikataulutus sekä yhteistyö. Suunnittelu- ja arviointityötäkin pidettiin tärkeänä keinona sekä oman ammatillisuuden ja osaamisen tiedostamista.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voitiin todeta, että oman toiminnan vaikutukset tiedostetaan varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksen perusteella varhaiskasvattajat ovat pääasiassa itse vastuussa työhyvinvoinnin kehittämisestä ja oman työn johtamisesta. Varhaiskasvattajien vastauksista ilmeni vastuu omista tunteista ja se, kuinka oma tunneilmaisu voi vaikuttaa muiden työntekoon positiivisesti ja negatiivisesti.

In today’s working life there are many skills needed besides professional competence such as communication skills and life management skills. These skills develop over time rather than being taught. Occupational well-being consists of many factors and is primarily built in the everyday work environment. Responsibility of well-being is shared between employee and employer and systematic leadership is required to increase well-being at work. This thesis examined the methods of self-leadership of early childhood education staff and how they perceive their own actions to affect other work members. The study explored employees’ perceptions of self-leadership and its impact of their own and others well-being. This thesis is qualitative study, and the data was conducted through Webropol survey targeting early childhood education staff in medium sized city in Finland. The collected data was analysed by Susa Nikula’s self-leadership framework which included four components: thinking, action, energy and emotions. The results showed that the early childhood educators knew several methods of self-leadership, particularly related to action. Significant methods were scheduling, cooperation, setting boundaries between work and free time and delegating tasks to colleagues. Also planning and evaluation of your own work were considered important as well as being aware of one’s professional competence. This research showed that early childhood educators are aware impact of their own actions. The responsibility of individual in self-leadership and in promoting well-being at work was emphasized. The responses indicated that they acknowledged the responsibility of individual’s emotions, and how their emotional expression influence the work of others positively and negatively.