Vapaaehtoisesta vastuullisuusraportoinnista lakisääteiseen kestävyysraportointiin

Abstract

Yritykset julkaisevat vastuullisuusraportteja informoidakseen sidosryhmiään vastuullisuustyöstään. EU:n kestävyyssääntelyä lisättiin, jotta suurten yritysten julkaisemat kestävyystiedot olisivat yhtä luotettavia kuin niiden raportoimat talousluvut. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten kolmen suuren suomalaisen elintarvikealan yrityksen vastuullisuusraportointi muuttui, kun ne vuonna 2024 siirtyivät vapaaehtoisesta, GRI-standardien mukaisesta vastuullisuusraportoinnista lakisääteiseen, ESRS-standardeja noudattavaan kestävyysraportointiin.

Työn teoriaosuudessa käsiteltiin yritysten vastuullisuusraportointia ohjaavia tekijöitä. Vapaaehtoiset, sitoumustyyppiset aloitteet ohjaavat yrityksiä vastuulliseen liiketoimintaan ja kestävän kehityksen edistämiseen. Tärkeimpiä aloitteita on tehty YK:ssa, Kansainvälisessä työjärjestössä ILOssa ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä OECD:ssä. Raportointia ohjaa myös sidosryhmien, kuten omistajien ja sijoittajien tiedontarpeet. Vuonna 2024 EU:n kestävyyssääntely ja Suomen kirjanpitolain 7 luvun velvoitteet toivat vastuullisuuden lainsäädännön piiriin osana EU:n vihreää siirtymää. Vuonna 2025 poliittinen suunta EU:ssa jälleen muuttui, ja Omnibus-aloitteella kestävyyteen liittyvää lainsäädäntöä jälleen kevennettiin.

Vastuullisuusraportointia ohjaavat myös eri standardit. GRI-standardit auttoivat vakiinnuttamaan tavan, jolla yritysvastuusta kerrotaan. Jo niiden tavoitteena on ollut kehittää vastuullisuusraportointia tilinpäätösraportointia vastaavalle tasolle. EU:n kestävyysraportointistandardit eli ESRS-standardit pohjautuvat sekä GRI-standardeihin että YK:n ja muiden toimijoiden kestävän kehityksen käsitteisiin. GRI- ja ESRS-standardien mukainen raportointi perustuu olennaisten aiheiden määrittelylle. Olennaisuusanalyysissä huomioidaan yrityksen tuottamat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset sekä sidosryhmien näkemykset. ESRS-standardeissa olennaisuus laajennettiin kaksoisolennaisuudeksi, jossa huomioidaan edellisten lisäksi myös taloudellinen olennaisuus eli kestävyyteen liittyvien riskien ja mahdollisuuksien mukanaan tuomat taloudelliset vaikutukset. Tärkein erottava tekijä vapaaehtoisen, GRI-standardien mukaisen vastuullisuusraportin ja lakisääteisen, ESRS-standardien mukaisen kestävyysraportin välillä on tietojen varmennus.

Empiirisessä osuudessa teoriaosuutta peilattiin kohdeyritysten vuosina 2019 ja 2024 julkaisemiin vastuullisuus- ja kestävyysraportteihin käyttäen sisällönanalyysiä. Tuloksissa todettiin, että kohdeyritysten vastuullisuusraportointia ohjaavat vapaaehtoiset vastuullisuusaloitteet. Sidosryhmistä tärkeimpiä vuonna 2019 olivat asiakkaat, kuluttajat, henkilöstö, toimitusketju, omistajat ja sijoittajat ja vuonna 2024 lisäksi kansalaisjärjestöt ja tiedeyhteisö. Raportoinnin olennaisten aiheiden määrittelyssä sidosryhmät on huomioitu erilaisten kyselyjen avulla. Vastuullisuusraportilla viitattiin yrityksen julkaisemaan vapaamuotoiseen raporttiin, joka voi noudattaa jotakin raportointiohjeistusta, kuten GRI-standardeja tai ESRS-standardeja. Kestävyysraportiksi puolestaan voi kutsua vain Suomen kirjanpitolain mukaista varmennettua raporttia, joka noudattaa EU:n kestävyysraportointistandardeja ja on julkaistu osana toimintakertomusta.