Sukupolvet kohtaavat Terhokerhossa - haasteita ja mahdollisuuksia kulttuuriperinnön välittymiseen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli nostaa esiin haasteita ja mahdollisuuksia kulttuuriperinnön välittymisessä sukupolvien kohdatessa. Yhteistyökumppanina oli Koko Suomi leikkii -hanke, jonka yhdessä toimintamuodossa, Terhokerhossa, opinnäytetyö toteutettiin. Tutkimusotteena käytettiin laadullista tutkimusta. Aineisto kerättiin havainnoimalla, haastattelemalla sekä kyselylomakkeilla Terhokerhon eri osapuolilta. Tavoitteena oli tehdä näkyväksi sukupolvien välisen sillan rakentumista ja kulttuuriperinnön välittymistä sekä tehdä väliarviointia Terhokerhoista. Opinnäytetyön taustalla olevana viitekehyksenä käsiteltiin sukupolvista lapsuutta ja vanhuutta, vuorovaikutusta, kulttuuriperintöä sekä näihin liittyvää yhteiskunnallista tilannetta. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Yleisesti Terhokerhoista löydettiin sekä haasteita että mahdollisuuksia kulttuuriperinnön välittymiseen. Vuorovaikutus nousi tarkastelun kohteeksi, sillä se on kulttuuriperinnön välittymisen edellytys. Suurimmaksi haasteeksi nousikin se, ettei lasten ja ikäihmisten välistä vuorovaikutusta pääse juurikaan muodostumaan Terhokerhossa lähinnä lasten vähäisen määrän takia. Lasten ja ikäihmisten väliseen vähäiseen vuorovaikutukseen vaikuttivat myös lasten nuori ikä sekä ikäihmisten heikentynyt toimintakyky. Kulttuuriperinnön välittymiseen löytyi kuitenkin paljon mahdollisuuksia. Kerhon ohjaajilla oli tietoa keinoista, joilla kulttuuriperintöä voidaan välittää, ja kerholaisilla oli vahva motivaatio kertoa vanhoja asioita sekä osallistua toimintaan.

Tulosten perusteella voidaan todeta kerhoon osallistuvien arjen olevan niin erilaista, että kerhon toteutuminen ylipäänsä on vaikeaa. Lapsiperheiden ja ikäihmisten päivärytmi ja elämäntilanne eroavat suuresti toisistaan. Terhokerhon järjestäminen muualla kuin palvelutalossa sekä toisenlainen markkinointi saattaisivat houkutella paikalle enemmän osallistujia, niin lapsia kuin nuorempia ikäihmisiäkin. Paras mahdollisuus vuorovaikutuksen syntymiselle olisivat vapaammat luonnolliset kohtaamistilanteet, joissa ohjaus on vähäisempää mutta joissa kuitenkin pyritään rohkaisemaan vuorovaikutukseen. Terhokerho luo jo itsessään kohtaamispaikan ja on näin mahdollisuus sukupolvien väliselle vuorovaikutukselle ja kulttuuriperinnön välittymiselle.

The purpose of this thesis was to establish challenges and possibilities of disseminating cultural heritage when generations encounter. Koko Suomi leikkii –project was the cooperation partner. Terhokerho-club is one of the operation models of the project. The data for this qualitative study were collected in Terhokerho-club by administering questionnaires, interviewing and observing all participants. The aims were to highlight the formation of the connection over generations and the dissemination of cultural heritage as well as do some progress assessment of Terhokerho-clubs. The data was content analysed.

Challenges and possibilities of disseminating cultural heritage were discovered from Terhokerho-club. The most significant challenge was the lack of interaction between children and the elderly. The reasons for that were the low number of children, children being too young, and elderly people’s decreased ability to function. Many possibilities to disseminate cultural heritage were found. Counsellors of Terhokerho-club were aware of numerous methods to disseminate cultural heritage. Participants had high motivation to share experiences and participate in activities.

The findings indicate that the daily routines and life situations vary between the elderly and families with children. Overall, organizing of Terhokerho-clubs is difficult. More attention should be paid to marketing and the locations of clubs instead of the sheltered home. If concentrated on these more children and elderly people with increased ability to function could participate. The most effective method to enable interaction over generations could be natural encounter situations. Counsellors should encourage participants to interact instead of expending major time to counselling. All in all, Terhokerho-club provides a place to encounter and enables encounter of generations and dissemination of cultural heritage.