Tunnesäätely hoidon välineenä : kompleksista traumaa kokeneen lapsen tukeminen terveydenhuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa narratiivinen kirjallisuuskatsaus kompleksista traumaa kokeneen lapsen tukemisesta tunnesäätelyn keinoin terveydenhuollon kontekstissa. Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli, miten kompleksista traumaa kokenutta lasta voidaan tukea tunnesäätelyn keinoin terveydenhuollon kontekstissa. Tavoitteena oli lisätä hoitotyön ammattilaisten ymmärrystä tunnesäätelyn merkityksestä osana kompleksisen trauman hoitoa sekä koota näyttöön perustuvaa tietoa hoitotyön käytännön tueksi.

Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaisesti CINAHL-, Medline- ja Nursing & Allied Health -tietokannoista. Aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta alkuperäistutkimuksesta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulosten perusteella tunnesäätely näyttäytyy keskeisenä tekijänä kompleksisen trauman hoidossa. Säätelyvaikeudet välittävät yhteyttä lapsuuden traumaattisten kokemusten ja psyykkisten oireiden välillä. Adaptiiviset säätelystrategiat, kuten kognitiivinen uudelleenarviointi ja hyväksyntä, olivat yhteydessä parempaan psyykkiseen hyvinvointiin, kun taas maladaptiiviset strategiat, kuten tukahduttaminen ja välttely, olivat yhteydessä lisääntyneeseen oireiluun. Lisäksi tulokset korostivat neurokognitiivisten ja kehollisten mekanismien merkitystä säätelyvaikeuksien taustalla sekä turvallisen hoitosuhteen ja yhteissäätelyn keskeistä roolia toipumisessa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kompleksisen trauman hoito edellyttää integroitua lähestymistapaa, jossa tunnesäätelyn vahvistaminen, kehollisen säätelyn tukeminen ja turvallisen vuorovaikutuksen rakentaminen muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Tunnesäätely toimii sekä intervention kohteena että toipumisen mahdollistavana mekanismina terveydenhuollon kontekstissa.

The purpose of this thesis was to conduct a narrative literature review on the treatment of children with complex trauma through emotion regulation strategies in a healthcare context. The research question of the study was how a child with complex trauma can be supported through emotion regulation strategies in healthcare settings. The aim was to increase healthcare professionals’ understanding of the role of emotion regulation in the treatment of complex trauma and to provide evidence-based knowledge to support clinical practice development.

The study was conducted as a narrative literature review. Data were retrieved from the CINAHL, MEDLINE, and Nursing & Allied Health databases. The final dataset consisted of ten peer-reviewed original research articles. The data were analysed using theory-guided content analysis.

The findings indicate that emotion regulation is a central mechanism in the treatment of complex trauma. Regulation difficulties mediate the relationship between childhood traumatic experiences and psychological symptoms. Adaptive strategies, such as cognitive reappraisal and acceptance, were associated with better psychological well-being, whereas maladaptive strategies, such as suppression and avoidance, were associated with increased symptom severity.

The results also highlighted the role of neurocognitive and physiological mechanisms underlying regulation difficulties, as well as the importance of a safe therapeutic relationship and co-regulation in recovery.

In conclusion, the treatment of complex trauma requires an integrated approach in which strengthening emotion regulation skills, supporting physiological regulation, and building safe relational environments form a complementary whole. Emotion regulation functions both as a target of intervention and as a mechanism enabling psychological recovery in healthcare contexts.