Kohti vahvempaa työn imua: kehittämisehdotuksia kohdeorganisaation lähiesihenkilötyöhön
Rajala, Marianna (2026)
Rajala, Marianna
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604207039
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604207039
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kohdeorganisaation lähiesihenkilöiden kokemaa työn imun nykytilaa ja tunnistaa siihen merkittävimmin vaikuttavat työn voimavara- ja vaatimustekijät. Tavoitteena oli muodostaa kohdennettuja kehittämisehdotuksia työn imun vahvistamiseksi. Työn teoreettinen viitekehys muodostui työn imusta, työhyvinvoinnista sekä työn voimavaroista ja -vaatimuksista. Lisäksi työssä huomioitiin positiivisen psykologian näkökulma.
Osana tutkimusta toteutettiin kysely, sisältäen itsearviointia, monivalintaväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselyn kokonaisvastausmäärä oli 44 ja vastauksia saatiin laaja-alaisesti. Kyselyn vastauksissa nousi esiin työn voimavara- ja vaatimustekijöitä, jotka koettiin yleisestikin työn imun näkökulmasta keskeisiksi sekä alalle tyypillisiksi. Keskeisimmiksi työn voimavara- ja vaatimustekijöiksi nousivat työn odotusten selkeys, työyhteisön ilmapiiri, yhteistyö, psykologinen turvallisuus, palaute, työn jousto, palautuminen, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä työmäärä ja mahdollisuudet.
Kehittämistä lähestyttiin voimavaralähtöisesti, ja organisaatiolle annettiin viisi tärkeää kehittämisehdotuskokonaisuutta. Ne pohjautuivat palautteeseen, työyhteisöön ja psykologiseen turvallisuuteen, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen ja riittävään palautumiseen, alisuorituksiin puuttumiseen ja työhön osallistamiseen sekä työn kehittämiseen ja oman työn muokkaamiseen.
Johtopäätöksissä todettiin työn imun tason olleen organisaation lähiesihenkilöillä hyvä. Hyvinvoinnin ja työn imun todettiin mahdollistuvan keskittymällä voimavaroihin, hallitsemalla vaatimuksia ja kehittämällä työelämää voimavaralähtöisesti. Kehittämisehdotuksien todettiin olevan realistisia, ja tavoitteiden saavuttamisen mahdollista yhdessä ja arjessa. Työn imun todettiin tarjoavan monia mahdollisuuksia kohti parasta mahdollista työelämää.
Osana tutkimusta toteutettiin kysely, sisältäen itsearviointia, monivalintaväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselyn kokonaisvastausmäärä oli 44 ja vastauksia saatiin laaja-alaisesti. Kyselyn vastauksissa nousi esiin työn voimavara- ja vaatimustekijöitä, jotka koettiin yleisestikin työn imun näkökulmasta keskeisiksi sekä alalle tyypillisiksi. Keskeisimmiksi työn voimavara- ja vaatimustekijöiksi nousivat työn odotusten selkeys, työyhteisön ilmapiiri, yhteistyö, psykologinen turvallisuus, palaute, työn jousto, palautuminen, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä työmäärä ja mahdollisuudet.
Kehittämistä lähestyttiin voimavaralähtöisesti, ja organisaatiolle annettiin viisi tärkeää kehittämisehdotuskokonaisuutta. Ne pohjautuivat palautteeseen, työyhteisöön ja psykologiseen turvallisuuteen, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen ja riittävään palautumiseen, alisuorituksiin puuttumiseen ja työhön osallistamiseen sekä työn kehittämiseen ja oman työn muokkaamiseen.
Johtopäätöksissä todettiin työn imun tason olleen organisaation lähiesihenkilöillä hyvä. Hyvinvoinnin ja työn imun todettiin mahdollistuvan keskittymällä voimavaroihin, hallitsemalla vaatimuksia ja kehittämällä työelämää voimavaralähtöisesti. Kehittämisehdotuksien todettiin olevan realistisia, ja tavoitteiden saavuttamisen mahdollista yhdessä ja arjessa. Työn imun todettiin tarjoavan monia mahdollisuuksia kohti parasta mahdollista työelämää.
