Räyringinjärven ekologinen tila ja hoitokalastuksen vaikutukset rehevöitymisen hallintaan

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida Räyringinjärven ekologista tilaa pitkällä aikavälillä ja tarkastella hoitokalastuksen vaikutuksia ravinnekuormitukseen. Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Räyringinjärvi on matala humusjärvi, jonka rehevöityminen on ollut merkittävä haaste. Työ perustui vesinäyteaineistoon vuosilta 1966–2023, ja tarkasteluun valittiin kokonaisfosfori, kokonaistyppi, klorofylli-a, happipitoisuus ja pH. Hoitokalastuksen vaikutuksia arvioitiin saalistietojen sekä kalojen ravinnepitoisuuksien avulla suhteutettuna järven pinta-alaan. Tulokset osoittavat, että Räyringinjärvi on pysynyt rehevänä koko tarkastelujakson ajan. Kokonaisfosfori- ja kokonaistypen pitoisuudet ovat olleet korkeita, ja klorofylli-a-pitoisuudet tukevat runsasta kasviplanktonin esiintymistä. Vuoden 1996 hoitokalastus poisti laskennallisesti noin 37 275 kg särkikalaa, mikä vastasi noin 298,2 kg fosforia ja 3802,05 kg typpeä. Ravinnepoistuma oli tuolloin 0,78 kg P/ha/v ja 10,005 kg N/ha/v suhteutettuna järven pinta-alaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että järven ekologinen tila ei ole olennaisesti parantunut tarkastelujaksolla, mutta pitkäjänteinen hoitokalastus ja muut kunnostustoimenpiteet, kuten hapetus ja vesikasvillisuuden hallinta, tukevat järven ekologista tasapainoa ja ravinnekuormituksen hallintaa.