Räyringinjärven ekologinen tila ja hoitokalastuksen vaikutukset rehevöitymisen hallintaan
Saari, Marietta (2026)
Saari, Marietta
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604217235
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604217235
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida Räyringinjärven ekologista tilaa pitkällä aikavälillä ja tarkastella hoitokalastuksen vaikutuksia ravinnekuormitukseen. Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Räyringinjärvi on matala humusjärvi, jonka rehevöityminen on ollut merkittävä haaste. Työ perustui vesinäyteaineistoon vuosilta 1966–2023, ja tarkasteluun valittiin kokonaisfosfori, kokonaistyppi, klorofylli-a, happipitoisuus ja pH. Hoitokalastuksen vaikutuksia arvioitiin saalistietojen sekä kalojen ravinnepitoisuuksien avulla suhteutettuna järven pinta-alaan.
Tulokset osoittavat, että Räyringinjärvi on pysynyt rehevänä koko tarkastelujakson ajan. Kokonaisfosfori- ja kokonaistypen pitoisuudet ovat olleet korkeita, ja klorofylli-a-pitoisuudet tukevat runsasta kasviplanktonin esiintymistä. Vuoden 1996 hoitokalastus poisti laskennallisesti noin 37 275 kg särkikalaa, mikä vastasi noin 298,2 kg fosforia ja 3802,05 kg typpeä. Ravinnepoistuma oli tuolloin 0,78 kg P/ha/v ja 10,005 kg N/ha/v suhteutettuna järven pinta-alaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että järven ekologinen tila ei ole olennaisesti parantunut tarkastelujaksolla, mutta pitkäjänteinen hoitokalastus ja muut kunnostustoimenpiteet, kuten hapetus ja vesikasvillisuuden hallinta, tukevat järven ekologista tasapainoa ja ravinnekuormituksen hallintaa.
Tulokset osoittavat, että Räyringinjärvi on pysynyt rehevänä koko tarkastelujakson ajan. Kokonaisfosfori- ja kokonaistypen pitoisuudet ovat olleet korkeita, ja klorofylli-a-pitoisuudet tukevat runsasta kasviplanktonin esiintymistä. Vuoden 1996 hoitokalastus poisti laskennallisesti noin 37 275 kg särkikalaa, mikä vastasi noin 298,2 kg fosforia ja 3802,05 kg typpeä. Ravinnepoistuma oli tuolloin 0,78 kg P/ha/v ja 10,005 kg N/ha/v suhteutettuna järven pinta-alaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että järven ekologinen tila ei ole olennaisesti parantunut tarkastelujaksolla, mutta pitkäjänteinen hoitokalastus ja muut kunnostustoimenpiteet, kuten hapetus ja vesikasvillisuuden hallinta, tukevat järven ekologista tasapainoa ja ravinnekuormituksen hallintaa.
