Työntekijöiden vetyperoksidialtistumisen seuranta
Salo, Heidi (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604227336
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604227336
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli verrata kahta eri mittausmenetelmää: aktiivista näytteenottoa ja FTIR-kaasuanalyysiä monikaasuanalysaattorilla. Työn tarkoituksena oli arvioida, kuinka hyvin nämä menetelmät soveltuvat vetyperoksidin havaitsemiseen ilmasta sekä altistumisen seurantaan.
Aktiivisessa näytteenotossa ilmanäytteet kerättiin näytteenottopumpun avulla suodatinkeräimeen ja analysoitiin laboratoriossa. Aktiivikeräyksen rinnalla mittauksia tehtiin Gasmet DX-4030 FTIR-kaasuanalysaattorilla. FTIR-menetelmä perustuu siihen, että eri kaasut absorboivat infrapunasäteilyä eri tavoin, jolloin voidaan tunnistaa ja mitata useita kaasuja samanaikaisesti. Tämä mahdollistaa mittaamisen ilman erillistä näytteenkäsittelyä.
Tuloksia vertailtiin menetelmien välillä niiden suorituskyvyn, luotettavuuden, mittaustarkkuuden sekä käytännön soveltuvuuden arvioimiseksi. Lisäksi tarkasteltiin matalien pitoisuuksien mittaamiseen liittyviä haasteita sekä muiden ilmassa olevien yhdisteiden mahdollista vaikutusta mittaustuloksiin.
Molemmat menetelmät soveltuvat vetyperoksidialtistumisen seurantaan, mutta niiden vahvuudet ja rajoitukset eroavat toisistaan. Aktiivinen näytteenotto tarjoaa tarkan tuloksen, kun taas FTIR-menetelmä mahdollistaa nopean ja jatkuvan seurannan sekä pitoisuushuippujen havaitsemisen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että menetelmän valinta riippuu mittaustilanteesta sekä siitä, painotetaanko tarkkuutta vai reaaliaikaista seurantaa tai nopeasti saatavia tuloksia.
Aktiivisessa näytteenotossa ilmanäytteet kerättiin näytteenottopumpun avulla suodatinkeräimeen ja analysoitiin laboratoriossa. Aktiivikeräyksen rinnalla mittauksia tehtiin Gasmet DX-4030 FTIR-kaasuanalysaattorilla. FTIR-menetelmä perustuu siihen, että eri kaasut absorboivat infrapunasäteilyä eri tavoin, jolloin voidaan tunnistaa ja mitata useita kaasuja samanaikaisesti. Tämä mahdollistaa mittaamisen ilman erillistä näytteenkäsittelyä.
Tuloksia vertailtiin menetelmien välillä niiden suorituskyvyn, luotettavuuden, mittaustarkkuuden sekä käytännön soveltuvuuden arvioimiseksi. Lisäksi tarkasteltiin matalien pitoisuuksien mittaamiseen liittyviä haasteita sekä muiden ilmassa olevien yhdisteiden mahdollista vaikutusta mittaustuloksiin.
Molemmat menetelmät soveltuvat vetyperoksidialtistumisen seurantaan, mutta niiden vahvuudet ja rajoitukset eroavat toisistaan. Aktiivinen näytteenotto tarjoaa tarkan tuloksen, kun taas FTIR-menetelmä mahdollistaa nopean ja jatkuvan seurannan sekä pitoisuushuippujen havaitsemisen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että menetelmän valinta riippuu mittaustilanteesta sekä siitä, painotetaanko tarkkuutta vai reaaliaikaista seurantaa tai nopeasti saatavia tuloksia.