Terveydenhoitaja ehkäisyneuvonnassa: työnkuva ja osaaminen

Abstract

Ehkäisyneuvonta on kattavaa seksuaaliterveyden edistämistä, ja ehkäisyneuvonnassa terveydenhoitajalta edellytetään laajaa osaamista, ei pelkästään ehkäisymenetelmistä, vaan laajemmin myös seksuaaliterveydestä. Ehkäisyneuvonnan parissa työskentelevät terveydenhoitajat tarvitsevat säännöllistä täydennyskoulutusta osaamisensa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Täydennyskoulutuksen tarvetta lisäävät myös terveydenhoitajan työnkuvan muutokset ja tehtäväsiirrot. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten ehkäisyneuvontaa toteutetaan ja mikä on ehkäisyneuvontaa toteuttavien terveydenhoitajien oma arvio ehkäisyneuvonnan ja seksuaaliterveyden osaamisestaan sekä täydennyskoulutuksen tarpeestaan. Tavoitteena oli, että Terveydenhoitajaliitto voi hyödyntää tutkimustuloksia terveydenhoitajien edunvalvonnassa sekä terveydenhoitajien koulutuksen ja täydennyskoulutusten kehittämisessä.

Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Kysely kohdennettiin Terveydenhoitajaliiton ehkäisyneuvontaa toteuttaville terveydenhoitajille. Sähköiseen kyselyyn vastasi 108 terveydenhoitajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin jakaumina ja keskilukuina Webropol-ohjelman avulla. Tulosten mukaan ehkäisyneuvontaa toteutettiin pitkälti pohjautuen Käypä hoito -suosituksiin. Terveydenhoitajat voivat itsenäisesti ilman lääkärin konsultaatiota aloittaa raskauden ehkäisyn. Ehkäisykierukka- ja ehkäisykapselitoimenpiteisiin liittyviä tehtäväsiirtoja oli tehty toistaiseksi maltillisesti. Terveydenhoitajien oma arvio ehkäisyneuvonnan osaamisen osalta oli kokonaisuutena hyvä. Parhaimmaksi terveydenhoitajat arvioivat osaamisensa liittyen ehkäisyn aloitukseen. Seksuaaliterveyden osaamisessa oli enemmän vaihtelua. Seksitauteihin liittyen osaaminen arvioitiin erittäin hyväksi. Osaaminen vammaisten asiakkaiden tarpeiden huomioimiseen ja seksuaalisuuden puheeksi oton menetelmiin liittyen vaatii puolestaan kehittämistä.

Tulosten perusteella suositusten mukainen määrä täydennyskoulutusta ei toteudu ja täydennyskoulutus jakautuu epätasaisesti. Kolmannes vastaajista ei ollut edellisen vuoden aikana osallistunut lainkaan täydennyskoulutukseen ja vielä harvempi seksuaaliterveyteen liittyvään täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen toteutumiseen tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Terveydenhoitajat tarvitsivat täydennyskoulutusta etenkin monikulttuurisuuteen, ehkäisyn ongelmatilanteisiin sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyen. Koska seksuaaliterveyden edistäminen on tärkeä osa ehkäisyneuvontaa, hyötyisivät ehkäisyneuvonnan parissa työskentelevät terveydenhoitajat erityisesti seksuaalineuvojaopinnoista.