Toimintamallin ja ohjauskäytännön vakiinnuttaminen sydämen vajaatoimintahoitajan työlle Seinäjoen keskussairaalassa

Abstract

Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli kartoittaa kirjallisuuden ja asiantuntijalähteiden avulla, minkälaista on paras mahdollinen potilasohjaus sydämen vajaatoimintapotilaille. Kehittämistyön tavoitteena oli luoda toimiva malli sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjaukseen Seinäjoen keskussairaalassa. Tavoitteen saavuttamiseksi selvitettiin, mitkä toimintatavat on todettu toimiviksi potilaiden ohjauksessa kuudella eri hyvinvointialueella Suomessa. Käytetyt tutkimusmenetelmät olivat integroiva kirjallisuuskatsaus, benchmarking/havainnointi ja teemahaastattelut. Kirjallisuuskatsaukseen kerättiin tutkimuksia tai katsauksia, jotka liittyivät sydämen vajaatoimintapotilaiden hoitoon ja ohjaukseen, kohdistuivat sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon sitoutumiseen tai sydämen vajaatoimintapotilaiden voinnin seurantaan. Benchmarkingin kohteena oli sairaala, jossa sydämen vajaatoimintahoitajan työtä oli kehitetty jo yli 20 vuoden ajan. Bencmarking toteutettiin havainnoimalla sydämen vajaatoimintahoitajan työskentelyä yhden työpäivän ajan. Teemahaastattelu toteutettiin Teams:n välityksellä viiden eri hyvinvointialueen sydämen vajaatoimintahoitajille. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Integroivan kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjaus on vaikuttavinta, kun se on selkeää, potilaslähtöistä ja toistuvaa. Teach back -menetelmä, motivoiva haastattelu, kirjalliset materiaalit ja digitaaliset ratkaisut tukevat potilaiden ymmärrystä, itsehoitoa ja hoidon jatkuvuutta. Benchmarking ja teemahaastattelut osoittivat teknologian tehostavan ohjausta ja seurantaa. Sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjauksen sisältö on Suomessa pääosin yhdenmukaista, mutta potilaiden yksilölliset ominaisuudet ja elämäntilanne vaikuttavat merkittävästi ohjauksen onnistumiseen. Moniammatillinen yhteistyö on keskeinen osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Kerättyjä tuloksia käsiteltiin yhteiskehittämisen työpajassa Seinäjoen keskussairaalan kardiologien kanssa sekä tulevaisuusverstaassa sairaalan sisätautipoliklinikan hoitajien kanssa. Näissä tilaisuuksissa valittiin ne menetelmät ja kehittämistoimet, jotka ovat toteutettavissa Seinäjoen keskussairaalassa. Prosessin lopputuloksena muodostettiin malli sydämen vajaatoimintahoitajan työn tueksi ja vahvistamaan potilasohjauksen laatua. Mallissa määritellään sydämen vajaatoimintahoitajan vastuualueet potilaiden ohjauksessa ja seurannassa, ennustelääkkeiden titrauksessa sekä selkeytettiin hoitajien ja lääkärien yhteistyötä ja konsultointiohjeistusta eri tilanteissa.

The purpose of this development project was to explore, through literature and expert sources, what constitutes the best possible patient guidance for heart failure patients. The aim of the project was to create a functional model for guiding heart failure patients at Seinäjoki Central Hospital. To achieve this aim, the project examined which practices have been found effective in patient education across six different wellbeing services counties in Finland. The research methods used were an integrative literature review, benchmarking/observation, and thematic interviews. The literature review included studies and reviews related to the care and guidance of heart failure patients, adherence to cardiovascular disease treatment, and monitoring the condition of heart failure patients. The benchmarking focused on a hospital where the role of the heart failure nurse had been developed for more than 20 years. Benchmarking was conducted by observing the work of a heart failure nurse during one working day. The thematic interviews were carried out via Teams with heart failure nurses from five different wellbeing services counties. The interview data were analyzed using inductive content analysis. According to the results of the integrative literature review, patient guidance for individuals with heart failure is most effective when it is clear, patient-centered, and repeated. The teach-back method, motivational interviewing, written materials, and digital solutions support patients’ understanding, self-care, and continuity of care. Benchmarking and thematic interviews demonstrated that technology enhances both education and monitoring. The content of heart failure patient education in Finland is largely consistent, but patients’ individual characteristics and life situations significantly influence the success of education. Multidisciplinary cooperation is a key component of comprehensive patient care. The collected results were discussed in a co-creation workshop with cardiologists at Seinäjoki Central Hospital and in a future workshop with nurses from the hospital’s internal medicine outpatient clinic. In these sessions, the methods and development actions that can be implemented in Seinäjoki Central Hospital were selected. As the final outcome of the process, a model was created to support the work of heart failure nurses and to strengthen the quality of patient education. The model defines the responsibilities of the heart failure nurse in patient guidance and monitoring, in the titration of prognostic drugs, and clarifies collaboration and consultation guidelines between nurses and doctors in different situations.