Milloin EU-direktiivit ylittivät uutiskynnyksen?
Kauppinen, Ina (2015)
Kauppinen, Ina
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117421
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia EU-lainsäädännöstä uutisoimista journalismin demokratiafunktion kautta. Tavoitteena on herättää niin aloittelevia kuin alalla pitkään olleita toimittajia pohtimaan, pitäisikö EU-lainsäädännöstä uutisointia kehittää ja, miten.
Demokratian voidaan nähdä nojaavan joukkoviestimiin, joiden tehtävänä on tiedottaa sekä äänestäjiä päätettävistä asioista ja esittää niille vaihtoehtoja että tiedottaa päättäjille avoimen ja kriittisen keskustelun tuloksena muodostunut julkinen mielipide.
Noin puolet Suomen lainsäädännöstä tulee suoraan tai epäsuorasti Euroopan unionista. Journalismin kannalta hankalaa ovat kuitenkin Euroopan unionin päätöksenteon hitaus, vastuun ja vallan jakautuminen eri toimielimille ja olennaisten lakialoitteiden hahmottaminen.
Tutkimukseen valittiin kaksi vuosina 2013 ja 2014 voimaantullutta direktiiviä: ajokorttidirektiivi ja kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi. Tutkimuksessa kuvataan direktiivien etenemistä komission hyväksynnästä aina allekirjoittamiseen saakka sekä kerrotaan, miten niitä seuranneet lakimuutokset etenivät kansallisella tasolla. Lisäksi selvitettiin, miten Helsingin Sanomat on direktiiveistä ja lakimuutoksista paperilehdessään uutisoinut. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällön erittelyä ja sisällönanalyysiä.
Vertailemalla päätöksenteon ja uutisoinnin ajankohtia huomataan, että direktiivit ylittävät ensimmäisen kerran uutiskynnyksen hyvinkin aikaisin: kuluttajanoikeusdirektiivi ennen komission hyväksyntää ja ajokorttidirektiivi heti sen jälkeen. Huomionarvoista on, että valtaosa uutisista on kuitenkin julkaistu direktiivien allekirjoittamisen jälkeen.
Koska joukkoviestimien yhtenä tehtävänä voidaan nähdä olevan julkisen mielipiteen kertominen päättäjille, tutkimuksessa selvitettiin myös, miten hyvin tavallisten kansalaisten ääni julkaistuissa uutisissa ja mielipidekirjoituksissa kuului. Kävi ilmi, että suurimmassa osassa julkaistuja uutisia kuului viranomaisten ääni.
Lopuksi pohditaan, miten tarkasteltavat uutiset täyttivät uutiskriteerit.
Demokratian voidaan nähdä nojaavan joukkoviestimiin, joiden tehtävänä on tiedottaa sekä äänestäjiä päätettävistä asioista ja esittää niille vaihtoehtoja että tiedottaa päättäjille avoimen ja kriittisen keskustelun tuloksena muodostunut julkinen mielipide.
Noin puolet Suomen lainsäädännöstä tulee suoraan tai epäsuorasti Euroopan unionista. Journalismin kannalta hankalaa ovat kuitenkin Euroopan unionin päätöksenteon hitaus, vastuun ja vallan jakautuminen eri toimielimille ja olennaisten lakialoitteiden hahmottaminen.
Tutkimukseen valittiin kaksi vuosina 2013 ja 2014 voimaantullutta direktiiviä: ajokorttidirektiivi ja kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi. Tutkimuksessa kuvataan direktiivien etenemistä komission hyväksynnästä aina allekirjoittamiseen saakka sekä kerrotaan, miten niitä seuranneet lakimuutokset etenivät kansallisella tasolla. Lisäksi selvitettiin, miten Helsingin Sanomat on direktiiveistä ja lakimuutoksista paperilehdessään uutisoinut. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällön erittelyä ja sisällönanalyysiä.
Vertailemalla päätöksenteon ja uutisoinnin ajankohtia huomataan, että direktiivit ylittävät ensimmäisen kerran uutiskynnyksen hyvinkin aikaisin: kuluttajanoikeusdirektiivi ennen komission hyväksyntää ja ajokorttidirektiivi heti sen jälkeen. Huomionarvoista on, että valtaosa uutisista on kuitenkin julkaistu direktiivien allekirjoittamisen jälkeen.
Koska joukkoviestimien yhtenä tehtävänä voidaan nähdä olevan julkisen mielipiteen kertominen päättäjille, tutkimuksessa selvitettiin myös, miten hyvin tavallisten kansalaisten ääni julkaistuissa uutisissa ja mielipidekirjoituksissa kuului. Kävi ilmi, että suurimmassa osassa julkaistuja uutisia kuului viranomaisten ääni.
Lopuksi pohditaan, miten tarkasteltavat uutiset täyttivät uutiskriteerit.