Fyysinen rajoittaminen ja sen ennaltaehkäisy muistiyksikössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata fyysisten rajoitteiden ja vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä muistiyksikössä sekä löytää keinoja fyysisen rajoittamisen ennaltaehkäisyyn. Valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon itsemääräämisoikeuslaki asettaa vaatimuksia fyysisten rajoitteiden käytölle sekä korostaa vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ennaltaehkäisyä fyysisen rajoittamisen sijaan. Tavoitteena oli, että opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää uuden itsemääräämisoikeuslain toimeenpanossa muistiyksikössä.

Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: Millaista fyysinen rajoittaminen on muistiyksikössä hoitajien kuvaamana? Millaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja muistiyksikössä käytetään fyysisen rajoittamisen sijaan? Millaisia edellytyksiä muistiyksikössä on fyysisen rajoittamisen ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen? Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin kahdella ryhmähaastattelulla, joissa haastateltiin yhteensä kuutta muistiyksikön hoitotyöntekijää. Haastattelumuotona oli teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.

Tutkimustuloksista ilmeni, että muistiyksikössä käytettiin rajoittavina välineinä esimerkiksi sängynlaitoja, vyökiinnitystä ja lukittuja ulko-ovia. Rajoittamisen kirjaamisessa ja lupakäytännöissä oli kehittämisen tarvetta. Muistiyksikössä käytetyt vaihtoehtoiset toimintatavat rajoittamisen sijaan liittyivät hoitajan ammattitaitoon, luovuuteen ja läsnäoloon sekä muistiyksikön fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Tutkimustuloksista ilmeni yhteiskuntaan, työyhteisöön ja hoitajaan liittyviä esteitä ja mahdollisuuksia ennaltaehkäistä fyysistä rajoittamista. Esteitä poistamalla ja mahdollisuuksia vahvistamalla pystytään ennaltaehkäisemään fyysistä rajoittamista. Avainasemassa fyysisen rajoittamisen ennaltaehkäisyssä vaikutti olevan hoitajien asenne muistisairaita kohtaan. Jatkotutkimushaasteena esitetään hoitohenkilökunnan itsemääräämisoikeutta ja fyysistä rajoittamista koskevien asenteiden tarkempaa selvittämistä.

The purpose of this thesis was to describe the use of physical restraint and use of alternative modes of action in a dementia care unit and also find means to prevent the use of restraint. The government has proposed a self-determination act and it puts demands on use of physical restraint and underlines alternative modes of action and prevention instead of physical restriction. The aim of this thesis was to produce information to be used in implementation of a self-determination act in the dementia care unit.

The research questions of this thesis were: How do nurses describe physical re-striction in the dementia care unit? What kind of alternative modes of action in-stead of physical restriction are used in the dementia care unit? What kind of conditions are there in the dementia care unit to prevent and reduce physical re-striction? The study was conducted as a qualitative study. The data were collected in two group interviews from total six nurses working in the dementia care unit. The data collection method was thematic interview. The data were analyzed by using content analysis.

The results of this thesis showed that types of restraints used in the dementia care unit were bedrails, belts and locked doors. There was a need to develop documentation and decision-making about the use of restraint. Nurse’s professional skill, creativity and presence enabled the use of alternative modes of action instead of physical restriction and so did physical and social environment of the dementia care unit. Obstacles and possibilities for prevent the use of physical restraint were related to society, work community and nursing staff. It is possible to prevent physical restriction by removing obstacles and asserting possibilities. The nursing staff’s attitude seemed to play a key role in prevention of physical restriction. In the future nursing staff’s attitude towards self-determination and physical restriction could be explicated more specifically.