Kuusenoksien käyttö liukkaudentorjunnassa kevyen liikenteen väylällä
Sunnari, Meerit (2026)
Sunnari, Meerit
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202605059319
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202605059319
Tiivistelmä
Perinteisesti liukkautta torjutaan hiekoittamalla, eli teille levitetään kiviainesta parantamaan kitkaa. Menetelmään liittyy kuitenkin haasteita. Hiekoitusmateriaali on suurelta osin kertakäyttöistä, ja sen käyttö kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja. Tämän takia on tärkeää kehittää uusia kestävän kehityksen mukaisia liukkaudentorjuntamenetelmiä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää soveltuvatko kuusenoksat liukkaudentorjuntaan kevyen liikenteen väylälle. Työn toimeksiantaja oli Destia Oy, joka rakentaa ja kunnossapitää yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävää infrastruktuuria. Opinnäytetyö toteutettiin pienimuotoisena kokeellisena tutkimuksena ja testialue sijaitsi rajatulla alueella. Tietoperustassa käsitellään nykyisten liukkaudentorjuntamenetelmien haasteita, ilmastonmuutoksen vaikutuksia liukkaudentorjuntaan ja aiemmin tehtyjä tutkimuksia puupohjaisista liukkaudentorjuntamateriaaleista. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta, jolla haluttiin selvittää testialueella kävelleiden henkilöiden kokemuksia kuusenoksien toimivuudesta liukkaudentorjunnassa. Kysely suoritettiin Webropol-verkkokyselyllä ja kyselyn vastaajat olivat Destian työntekijöitä. Vastauksia saatiin yhdeksän kappaletta. Kyselyllä selvitettiin kuusenoksien toimivuutta, pysyvyyttä, vaikutusta liikkumiseen ja miten sääolosuhteet vaikuttavat näihin. Kyselyaineisto analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulokset viittasivat siihen, että materiaalin toimivuus riippuu olosuhteista. Kyselyn perusteella kuusenoksat vaikuttivat soveltuvan liukkaudentorjuntaan paremmin pakkasolosuhteissa kuin lauhemmalla säällä. Yhtenä mahdollisena selityksenä voidaan pitää sitä, että sulamis-jäätymistilanteen jälkeen kuusenoksat saattoivat tarttua jäähän kiinni paremmin. Kuusenoksien käytännön soveltuvuus liukkaudentorjuntaan vaatii vielä lisätutkimusta pidemmältä aikaväliltä. Jatkossa on tarpeen tarkastella kuusenoksien soveltuvuutta isommassa mittakaavassa esimerkiksi levityksen, materiaalimäärän ja oksien koon osalta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuusenoksat toimivat liukkaudentorjunnassa ainakin tietyissä olosuhteissa, mutta menetelmän käyttökelpoisuuden arviointi vaatii jatkotutkimusta. Työ tuotti alustavaa tietoa vähän tutkitusta liukkaudentorjuntamateriaalista ja se luo perustan jatkotutkimukselle. Traditionally, slippery road and path surfaces are controlled by sanding, so that crushed stone material is spread on surfaces to improve traction. This method involves several challenges. Crushed stone material is mainly disposable and the use of it wastes the non-renewable natural resources. Since it is important to develop new slip prevention methods that support sustainable development, the aim of this thesis was to study if spruce branches are suitable for slip prevention on pedestrian and bicycle paths. The thesis was commissioned by Destia Oy, which builds and maintains infrastructure essential for the functioning of society. The thesis was carried out as a small-scale experimental study, and the test area was in a limited environment. The theoretical framework examines the challenges of current slip prevention methods, the impacts of climate change on winter maintenance, and previous studies on wood-based slip prevention materials. In the experimental part of the thesis, the research data were collected through a questionnaire survey to gather the experiences of people who walked in the test area about the functionality of spruce branches in slip prevention. The survey was conducted using the Webropol online questionnaire, and the respondents were Destia employees. A total of nine responses were received. Its aim was also to gather information on the persistence of spruce branches, their effect on walking and how weather conditions affected these factors. Thereafter, the questionnaire data were analysed using quantitative and qualitative methods. The results suggested that the functionality of the material was related to weather conditions. Based on the questionnaire responses, spruce branches appeared to be more suitable for sub-zero temperatures than in mild weather. One possible explanation is that after melting and refreezing, the spruce branches may have adhered better to the icy surface. However, the practical suitability of spruce branches for slip prevention still requires long-term research. In the future, it would be necessary to examine their suitability on a larger scale, for example, in terms of the spreading methods, material quantity, and branch size. In conclusion, spruce branches may function as a slip prevention material at least in certain conditions. Further research is needed to assess the practical feasibility of the method. The thesis produced preliminary information on a little researched slip prevention material and provides as such a basis for further research.
